YRITYSTEN KOKONAISINVESTOINNIT AIKASARJAMENETELMIN

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan yrityssektorin investointikehitystä Suomessa vuosina 1999–2019 kolmen eri vektoriautoregressiivisen mallin (VAR-malli) avulla. Tyypillisesti aikasarjoilta vaaditaan stationaarisuutta, jotta VAR-mallin implikoimat arvot ovat uskottavia. Tutkielmassa kiinnostus on tutkittavien muuttujien pidemmän aikavälin riippuvuuksissa, joihin liittyvä tieto menetetään muunnettaessa ei-stationaariset aikasarjat stationaarisiksi. Tutkielmassa käytetään kahta bayesilaista VAR-mallia (BVAR-malli), sillä niiden tulkinta ei nojaa muuttujien stationaarisuuteen. BVAR-mallien tuloksia verrattiin suhteessa tavanomaiseen VAR-malliin.

Yritysten investointeja pyritään selittämään tutkielmassa bruttoinvestointien (P51K), tuotannon arvonlisän (B1GPH) sekä osakkeiden ja osuuksien (F51) viipeiden avulla – toisin sanoen pyritään selittämään nykyistä menneen kehityksen perusteella. Kaikista muuttujista on kerätty neljännesvuosittaiset havainnot vuosilta 1999–2019. Lähtökohtaisesti investointeihin oletetaan vaikuttavan tulevaisuuden odotukset, eikä menneellä pitäisi olla vaikutusta muuta kuin pääoman sopeutumisen viiveiden kautta. Tutkielmassa kuitenkin investointien, tuotannon arvonlisän sekä osakkeiden ja osuuksien viipeet auttavat selittämään investointien nykyistä kehitystä.

Mallien selitysvoiman ja paremmuuden arviointi on haastavaa, sillä BVAR-malleille selitysastetta ei ole olemassa estimointitavan takia. Tästä syystä mallien keskinäistä hyvyyttä arvioidaan mallien ennustamien keskineliövirheen neliöjuurten arvolla. Keskineliövirheen neliöjuurten arvot lasketaan mallien tuottamien ennustearvojen ja todellisten arvojen perusteella. Kaikki kolme mallia on estimoitu vuosien 1999Q1-2016Q4 neljännesvuosittaisista arvoista, joiden avulla ennustetaan neljännesvuosittaisia arvoja aikavälille 2017Q1-2019Q4. Kaikki kolme mallia onnistuvat selittämään investointikehitystä hyvin ja kaksi malleista onnistui jopa ennustamaan vuoden 2019 notkahduksen bruttoinvestoinneissa.

Tutkielmassa osoitetaan, että yritysten bruttoinvestointien, tuotannon arvonlisän sekä osakkeiden ja osuuksien mennyt kehitys auttaa ennustamaan investointien tulevaa kehitystä. Muuttujien ei-stationaarisuus ei aiheuttanut ongelmia, sillä kaikissa kolmessa mallissa ennusteiden keskineliövirheiden neliöjuurten arvot jäivät pieniksi sekä investointiyhtälöiden häiriötermit vaikuttivat satunnaisilta.