Kahden vironkielisen suomenoppijan imperfekti- ja perfektikonstruktiot perusopetukseen valmistavassa opetuksessa

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään, miten kahden vironkielisen valmistavaan opetukseen osallistuvan oppilaan imperfekti- ja perfektikonstruktiot kehittyvät heidän puheessaan yhden lukuvuoden aikana. Käytän aineistona Helsingin yliopiston Long Second -hankkeen yhteydessä kerättyä oppijankielikorpusta, joka sisältää yhden lukuvuoden aikana videoituja alakoulun valmistavan luokan oppitunteja. Käytän tutkimuksessani kahdeksaa oppituntia, joista puolet on videoitu perinteisessä istumajärjestyksessä ja puolet suuren ryhmätyöpöydän ääressä. Oppitunnit on kuvattu syyskuussa, marraskuussa, tammikuussa ja maalis-huhtikuussa. Tutkimukseni teoreettisena viitekehyksenä toimii konstruktiokielioppi. Menetelmänä käytän Cefling-hankkeessa kehitettyä DEMfad-mallia. Mallin avulla voidaan seurata tietyn kielenpiirteen kehitystä ensiesiintymästä aina hallintaan saakka tarkastelemalla piirteen frekvenssin, tarkkuuden ja distribuution kehitystä. Tarkastelen tutkimuksessani oppilaiden imperfekti- ja perfektikonstruktioiden frekvenssin, tarkkuuden ja distribuution kehitystä sekä sitä, saavuttavatko he 80 % tarkkuuden lukuvuoden lopulla. Lisäksi selvitän, vaikuttaako istumajärjestys imperfektikonstruktioiden frekvenssiin. Imperfektikonstruktio esiintyy kielitaidoltaan osaavamman oppilaan puheessa heti ensimmäiseltä syyskuun oppitunnilta alkaen. Perfekti ilmaantuu hänen puheeseensa marraskuussa. Kumpikin konstruktio kehittyy niin frekvenssin, tarkkuuden kuin distribuutionkin osalta selkeästi lukuvuoden aikana. Voimakkainta kehitys on kahdella viimeisellä oppitunnilla maalis-huhtikuussa. Oppilas saavuttaa 80 % tarkkuuden imperfektikonstruktion osalta. Kielitaidoltaan heikomman oppilaan puheeseen imperfektikonstruktio ilmaantuu marraskuun lopulla. Perfektikonstruktiota ei esiinny aineistossa. Imperfektin frekvenssin ja tarkkuuden kehitys jää vähäiseksi lukuvuoden aikana. Oppilaan imperfektit ovat kohdekielen mukaisia, mutta tämä ei heijasta tarkkuuden hallintaa vaan kielitaidon vaihetta, jolloin konstruktiota ei vielä käytetä itsenäisesti ja produktiivisesti. Istumajärjestys ei vaikuta selkeästi imperfektin frekvenssiin odotetulla tavalla. Istumajärjestyksellä vaikuttaa kuitenkin olevan vaikutusta kielteisesti suomen kielen käyttöön, jos samaa ensikieltä puhuvat oppilaat istuvat ryhmätyöpöydän ääressä vierekkäin.