Yleisistä opeista ja koherenssista: erityisesti ennakoitavuudesta ja oikeusvarmuudesta tytäryhtiön osakemyynnistä syntyneiden alv-kustannusten vähennysoikeuden näkökulmasta tarkasteltuna

Abstract

Oikeusjärjestelmämme on perinteisesti systematisoitu oikeudenaloihin. Keskusteluun systematiikasta liittyvät oikeudenalojen yleiset opit ja niiden avulla mahdollisesti tavoiteltava koherenssi. Yleisten oppien merkityksestä ja tarpeesta ei ole täyttä yksimielisyyttä. Yleiset opit mielletään tavallisesti oikeudenalakohtaisiksi ja koska perinteinen oikeudenalajako on voimakkaiden muutospaineiden kohteena, myös yleisten oppien roolia on paljon pohdittu. Kun systematiikalla on vanhastaan luotu loogisia kokonaisuuksia, on tavoitteena ollut tietyn normiaineiston koherenssi. Oikeuden pirstaloitumiskehitys on herättänyt keskustelua siitä, onko koherenssi enää ajankohtainen tavoite nykyaikaisessa oikeudessa sekä siitä, pystytäänkö enää ylläpitämään ja luomaan tietylle normiaineistolle yhteisiä yleisiä oppeja.

Arvonlisäverolain 41 §:n mukaan veroa ei suoriteta rahoituspalvelun myynnistä. Rahoituspalveluna pidetään mm. arvopaperikauppaa (AVL 42.1 § 6 kohta). Verottomassa toiminnassa ei ole vähennysoikeutta. Oikeuskäytännössä on kuitenkin katsottu, että osakkeiden myyntiin liittyvät kulut ovat yrityksen yleiskustannuksia silloin, kun on kysymys verollista liiketoimintaa harjoittavassa konsernissa tehdyistä toiminnan uudelleenjärjestelyistä ja yleiskustannukset ovat vähennyskelpoisia siltä osin kuin ne kohdistuvat verolliseen toimintaan. Oikeustila on kuitenkin epäselvä.

Tutkielmassa käsitellään yleisten oppien, niiden avulla tavoiteltavan koherenssin sekä ennustettavuuden roolia peilaten niitä epäselvään oikeustilaan osakemyynnissä syntyneiden kulujen sisältämien arvonlisäverojen vähennysoikeudesta.