Vallan ja aseman välineet : Korut 1500-luvun eurooppalaisissa naismuotokuvissa

Abstract

Tutkielma käsittelee korujen merkitystä ihanteellisten ominaisuuksien symboloinnissa 1500-luvun naismuotokuvissa. Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, millä koruilla ja jalokivillä on viestitetty naisen kauneutta ja hyviä luonteen ominaisuuksia. Renessanssin aikaan ylhäisönaisten tärkein tehtävä oli päästä hyvään ja sosiaalisesti sukua hyödyttäneeseen avioliittoon sekä tuottaa perillisiä uudelle aviomiehelle. Kauneimpina pidetyt tyttäret pääsivät ensimmäisenä ja helpoiten naimisiin, joten heidän ulkonäköään pyrittiin korostamaan korujen avulla. Korujen avulla pyrittiin viestimään myös suvun sosiaalisesta asemasta.

Muotokuvia käytettiin hyväksi avioliittojen solmimisessa ja hallitsijoiden vallan osoittamisessa. Tytöistä haluttiin viestittää varakasta ja hyveellistä kuvaa, jotta avioliittosopimus saataisiin solmittua korkea-arvoisen miehen kanssa. Naimisissa olevista naisista maalattiin kuvia, joiden avulla heidän äitiyttään ja vaimon hyviä ominaisuuksia korostettiin. Hallitsijasukuihin kuuluneiden naisten muotokuvat kertoivat naisen ja suvun terveydestä sekä kiinnittivät symboloivin koruin ja jalokivin naisen suvun jäseneksi.

Tutkimuksessa aineiston tarkasteluun käytettiin Erwin Panofskyn mukaista ikonografista analyysia. Sen aineistossa on Bronzinon maalaamat kuvat Lucrezia Panciatichistä (1541–1545) ja Eleonora di Toledosta (1543), Giovanni Maria Butterin kuva Virginia de’ Medicistä (noin 1590), Hans Holbein nuoremman kuva Jane Seymourista (1540) ja hänen työpajansa tekemä muotokuva tuntemattomasta tytöstä (noin 1540–1545), Bernhard Strigelin teos tuntemattomasta naisesta (noin 1510–1515), Corneille de Lyonin Anne de Pisseleu (noin 1535–1540), Lucas Cranach vanhemman Saksin Magdalena (noin 1529), Alonso Sánchez Coellon nainen turkkisaalissa (noin 1580–1588) ja tuntemattomien taiteilijoiden Katariina Parr (1500-luvun loppu) ja tuntematon nainen (noin 1540– 1550).

Tutkimuksessa saatiin selville, että korut naisten muotokuvissa olivat tarkkaan valittuja. Korujen paikoilla ja niissä käytetyillä jalokivillä oli merkitystä sen kannalta, mitä ne katsojalle kertoivat. Helmien käyttö esimerkiksi symboloi naisen hyveellisyyttä ja siten renessanssin uskomusten mukaan naisen fyysistä kauneutta.

Aihealueen lisätutkimuksiksi ehdotan renessanssin korujen ja nykypäivän korujen viestien vertailua sekä renessanssin korujen syvempää historiaa. Tutkielmaa tehdessä heräsi kysymys siitä, miksi esimerkiksi Lucas Cranach vanhemman teoksissa on aina samantapainen paksu kaulaketju.