Kliinisen neurofysiologian osastolla työskentelevien hoitajien EEG-rekisteröintiosaaminen
Ladataan...
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Elektroenkefalografia (EEG) on kliinisen neurofysiologian tutkimus, jossa mitataan aivojen sähköistä toimintaa. EEG-tutkimuksessa hoitaja on merkittävässä roolissa rekisteröinnin laadun ja tarkkojen tulosten varmistamiseksi. Aikaisempien tutkimuksien mukaan EEG-rekisteröintiosaamiseen vaikuttaa saatu EEG-koulutus. Suomessa kliinisen neurofysiologian osastolla työskentelevien hoitajien koulutustausta vaihtelee, eikä aiheesta löydy julkaistuja tutkimuksia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida kliinisen neurofysiologian osastolla työskentelevien hoitajien EEG-rekisteröintiosaamista itsearvioituna ja objektiivisesti arvioiden.
Tutkimus oli kuvaileva poikkileikkaustutkimus. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat Suomen neljän yliopistollisen sairaalan kliinisen neurofysiologian osastoilla työskentelevät hoitajat. Tutkimusaineisto kerättiin tätä tutkimusta varten kehitetyllä hoitajien EEG-rekisteröintiosaamismittarilla. Mittari koostui taustatiedoista, itsearvioinnista sekä testiosiosta. Mittarin sisältövaliditeetin varmistamisessa käytettiin asiantuntijapaneelia. Tutkimusaineisto analysoitiin tilastollisin menetelmin.
Kyselyyn vastasi 65 henkilöä (vastausprosentti 80 %), heistä 34 oli sairaanhoitajia ja 31 laboratoriohoitajia/bioanalyytikoita. Parhaat itsearvioinnit liittyivät potilaan havainnointiin ja heikoimmat EEG-teoriasaamiseen. Suurin osa vastaajista sai testiosiosta täydet 6 pistettä (max 6p). Subjektiivisen itsearvioudun EEG-rekisteröintiosaamisen ja taustamuuttujista iän, työkokemuksen ja oman tyytyväisyyden EEG-rekisteröintiosaamiseen välillä oli positiivinen korrelaatio. Myös vastaajat, jotka olivat perehtyneet EEG-suosituksiin ja osallistuivat työpaikan ulkopuolisiin koulutuksiin arvioivat osaamisensa tilastollisesti paremmaksi (p <0,05). Objektiivisessa testiosiossa vastaajat, jotka lukivat EEG-kirjallisuutta omatoimisesti, tunnistavat artefaktit paremmin (p = 0,005).
Kliinisen neurofysiologian osastolla työskentelevien hoitajien EEG-rekisteröintiosaaminen oli kokonaisuutena hyvällä tasolla subjektiivisesti sekä objektiivisesti arvioiden, mitä pidetäänkin kansainvälisissä suosituksissa vähimmäisvaatimuksena EEG-rekisteröinnin toteutukseen. Tulevaisuudessa EEG-rekisteröintiosaamista voitaisiin mahdollisesti kehittää tarjoamalla lisää kohdennettua koulutusta EEG:n perusteista bioanalyytikkokoulutuksen aikana sekä työuran eri vaiheissa. Hoitajien EEG-rekisteröintiosaamismittaria olisi tarpeellista jatkokehittää liittämällä mukaan myös EEG:n tulkintaosaamista, jotta saataisiin tarkempaa tietoa KNF-hoitajien osaamistarpeista.