Kun kulttuuri kohtaa käytännöt : Kirjallisuuskatsaus seksuaalisen häirinnän ennaltaehkäisystä ja siihen puuttumisesta työelämässä

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastelen, miten organisaatioissa voidaan tehostaa seksuaaliseen häirintään puuttumista sekä sen ennaltaehkäisyä työelämässä. Lisäksi tarkastelen, millaisia kehittämistarpeita näihin on tunnistettu. Tutkielman tavoitteena on tuoda esiin kulttuurin keskeinen merkitys seksuaaliseen häirinnän ehkäisyssä työelämässä. Toteutan tutkielmani integroivana kirjallisuuskatsauksena, minkä avulla vastaan kahteen tutkimuskysymykseen. Aineistona hyödynnän aiempaa vertaisarvioitua tutkimuskirjallisuutta, jotka tarkastelevat aihetta länsimaisen työelämän kontekstista. Aineistot käsittelevät monipuolisesti sekä organisaatioiden ennaltaehkäiseviä käytäntöjä että organisaatiokulttuuria. Edgar Scheinin teorian avulla tarkastelen kulttuurin toimintaa kolmen eri tason kautta, joita ovat artefaktit, julkilausutut arvot ja uskomukset sekä perusolettamukset. Artefaktitaso sisältää kulttuurin näkyvät piirteet, arvot ja uskomukset taas ilmentävät niitä arvoja, joita organisaatio sanoo pitävänsä tärkeänä. Perusolettamukset kuvastavat organisaation syvälle juurtuneita rakenteita ja toimintamalleja. Teoria tarjoaa rikastuttavan kuvan organisaatiokulttuurin toiminnasta kokonaisuutena, missä eri tasot ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Tulosten pohjalta havaitsin, että seksuaalisen häirinnän ehkäisemiseksi tarvitaan sekä ennaltaehkäiseviä käytäntöjä että organisaatiokulttuurin muutosta. Organisaatiokulttuurin merkitys on keskeinen, sillä erilaiset työympäristöt, kuten seksualisoituneet ja vihamieliset työympäristöt, voivat osaltaan vaikuttaa siihen, miten ennaltaehkäiseviin käytäntöihin reagoidaan. Miesvaltaisilla aloilla, kuten poliisiorganisaatioissa koettiin vastarintaa seksuaalisen häirinnän ennaltaehkäiseviä koulutuksia vastaan, mikä osaltaan vähentää työntekijöiden sitoutumista ja motivaatiota. Vastarinta voi ilmetä työntekijöiden keskuudessa monin eri tavoin, kuten seksuaalisen häirinnän vähättelynä tai sen normalisointina. Tuloksissa ilmeni myös työntekijöiden kokemus seksuaalisesta häirinnästä yksilöiden ongelmana. Toisaalta häirinnän ajateltiin olevan myös laajempi yhteiskunnallinen ongelma, jolloin vastuu häirinnän ehkäisystä siirretään yhteiskunnalle. Näin ollen seksuaalisen häirinnän ennaltaehkäisevien käytäntöjen kehittämistarpeiksi on esitetty johtajien parempi viestintä koulutusten tavoitteista, työntekijöiden osallistamisen lisääminen, sivustakatsojakoulutusten kehittämistä, käyttäytymistä ohjaavien toimintojen lisääminen sekä organisaation vahvempaa tukea. Lisäksi kehittämistarpeina on tuotu esiin, että koulutuksissa tulisi painottaa yhteistä vastuuta työyhteisön hyvinvoinnin edistämisessä. Tutkielman tulokset osoittavat, että organisaatiokulttuurin perusolettamukset eivät ole aina yhteneväisiä arvojen ja uskomusten kanssa. Tämän vuoksi kulttuurin syvällinen ymmärrys on keskeistä, jotta seksuaalista häirintää voidaan ehkäistä tehokkaasti. Analyysini osoittaa, että seksuaalinen häirintä on yhä merkittävä ongelma työyhteisössä, ja se heijastaa laajemmin yhteiskunnallisia asenteita.