Puhetta tukevia keinoja hyödyntävän pienryhmätoiminnan vaikutus alle kouluikäisten riskilasten tuottavan kielen taitoihin

Abstract

Tuottavan kielen haasteilla lapsena voi olla pitkälle myöhempään elämään ulottuvia vaikutuksia. Esimerkiksi tuottavan sanaston pulmilla pienillä lapsilla on todettu olevan yhteys myöhempään lukutaitoon ja sitä kautta koulumenestykseen. Lisäksi tuottavan kielen vaikeuksilla on havaittu olevan yhteys esimerkiksi käyttäytymisen haasteisiin. Varhain aloitettu tuki on avainasemassa riskilasten kielellisten haasteiden ennaltaehkäisyssä ja kehityksen tukemisessa. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan puhetta tukevia keinoja (myös AAC, engl. Augmented and Alternative Communication) hyödyntävän pienryhmäintervention vaikutusta alle kouluikäisten riskilasten tuottavaan puheeseen.). Tässä tutkielmassa käsitellään erityisesti puhetta tukevia keinoja (engl. augmentative communication, augmented input, augmented communication), eli toimintaa, jossa aikuiset käyttävät yhtäaikaisesti puheen kanssa esimerkiksi kuvia ja viittomia kommunikoinnin, toiminnanohjauksen ja puheen ymmärtämisen tukemiseksi. Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu AAC-keinojen käytön lisäävän myös tuotettua puhetta.

Tutkimukseen osallistui yhteensä 42 lasta neljästä eri päiväkodista. Lapset valikoituivat tutkimukseen sen perusteella, että varhaiskasvatuksen henkilökunnalla tai lasten vanhemmilla oli herännyt huolta lasten kielellisestä tai sosiaalisesta kehityksestä. Kahden päiväkodin lapset muodostivat vuorollaan koeryhmän, joka osallistui 12-viikkoiseen pienryhmätoimintaan omassa päiväkodissaan. Kontrolliryhmä osallistui tavalliseen varhaiskasvatuksen toimintaan. Pienryhmätoiminta oli ohjattua leikillistä toimintaa. Tutkimuksen pienryhmätoiminta erosi tavallisesta varhaiskasvatuksen toiminnasta siten, että kaikkea toimintaa tuettiin puhetta tukevilla keinoilla. Ryhmän ohjaajat käyttivät puheensa tukena valmiita kuvia, viittomia, piirtämistä sekä tablettia. Lasten kielellisiä taitoja arvioitiin testipatteristolla alkumittauksissa (T1) ennen pienryhmätoimintaa ja uudelleen sen jälkeen, kun koeryhmän lapset olivat osallistuneet pienryhmätoimintaan (T2). Pienryhmätoiminnan vaikutusta lasten tuottavan kielen taitoihin mitattiin NRDLS-testin tuottamisen osiolla. Lasten suoriutumista NRDLS-testin tuottamisen osiossa tarkasteltiin kokonaisuutena sekä erikseen testin loppupään vaikeammissa osioissa ja verbejä käsittelevissä osioissa.

Sekä koe- että kontrolliryhmän suoriutuminen parani mittauspisteiden (T1 ja T2) välissä. Tilastollisten analyysien perusteella koeryhmän lasten suoriutuminen ei kuitenkaan parantunut tilastollisesti merkitsevästi kontrolliryhmää enemmän pienryhmätoiminnan myötä. Vaikka aikaisemmassa tutkimuksessa on havaittu puhetta tukevien keinojen lisäävän myös tuotetun puheen määrää joillain populaatioilla, on tämän tutkimuksen nollatulosta tarkasteltaessa huomioitava erot aikaisempaan tutkimukseen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää laajaa kielellisiä ja sosiaalisia taitoja tukevaa pienryhmätoimintaa varhaiskasvatuksen tarpeisiin heterogeeniselle ryhmälle. Siksi lapsia ei oltu valikoitu tutkimukseen tuottavan kielen erityisten haasteiden vuoksi. Ei myöskään ollut niin, että tiettyjä kohdesanoja kuntoutettiin kuten aiemmissa tutkimuksissa tehtiin. Toisaalta toisessa, samaan tutkimukseen liittyvässä pro gradu -tutkielmassa pienryhmätoiminnalla havaittiin vaikutus lasten ymmärtävän kielen taitoihin NRDLS-testillä mitattuna. Varhaisia tuen keinoja varhaiskasvatuksen tarpeisiin tarvitaan, ja tietyin ehdoin tämänkaltainen, puhetta tukevia keinoja hyödyntävä pienryhmätoiminta voi olla yksi keinoista tukea varhaiskasvatusikäisten riskilasten kehitystä.