Sosiaalisen taideoppimisen mahdollisuuksia 2. luokan ympäristöopin opetuksessa

Abstract

Tässä tutkimuksessa esiteltiin yksi tapa sosiaalisen taideoppimiseen 2. luokan ympäristöopin opetuksessa. Koska työskentely rakentui vahvasti oppilaiden vuorovaikutukselle, oppimisteoriaksi valittiin sosiokonstruktivismi. Tutkimuksessa oltiin kiinnostuneita sosiaalisen taideoppimisen tuloksellisuudesta, vertaisoppimisen ilmenemisestä ja oppimiseen liitetyistä mielekkyyskokemuksista.

Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisesti. Tutkimustyypiksi valittiin tapaustutkimus. Tutkimus teetettiin kahdessa 2. luokassa (N=39) eräässä varsinaissuomalaisessa alakoulussa. Tutkimustilanne jaettiin opetustuokioon, ryhmätyöskentelyyn ja haastatteluihin. Opetustuokio perustui tutkijan valtameri-aiheiselle opetukselle. Tämän jälkeen oppilaat jaettiin ryhmiin (n=4-5), joissa he piirsivät yhdessä kuvan opetukseen liittyen. Oppilaiden työskentely videoitiin. Työskentelyn jälkeen toteutettiin ryhmähaastattelut. Lisäksi tutkija haastatteli jokaisesta luokasta yhtä ympäristöopin taidoiltaan vahvaa ja yhtä heikkoa oppilasta. Valinnat suoritettiin opettajan oppilaantuntemuksen pohjalta. Tutkimusmenetelmiksi täsmennettiin ensisijaisesti kuvallinen dokumentointi sekä ryhmä- ja yksilöhaastattelut. Video-observoinnin kautta saatiin täydentävää tietoa tulosten analysointiin. Tulosten analysoinnissa hyödynnettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä.

Tulosten perusteella todettiin, että sosiaalista taideoppimista oli ilmennyt tutkimuksessa. Sen teoreettiseen tuloksellisuuteen liitettiin oppilaan ennakkotietämys ja visuaalisen opetusmenetelmä. Sosiaalisen taideoppimisen käytännöllistä tuloksellisuutta tuli esille luovan ja sosiaalisen toiminnan yhdistymisen kautta. Kognitiivisen, affektiivisen ja toiminnallisen mielekkyyden ulottuvuudet linkittyivät näiden pohtimiseen. Sosiaalinen taidetyöskentely johti myös vertaisoppimiseen ja sosiaalisiin mielekkyyskokemuksiin. Vertaisoppiminen kohdistui teoreettiseen, motoriseen, luovaan ja vertaistovereista oppimiseen.