Tiedonantovelvollisuus ja henkilötiedot julkisuuslain ja yleisen tietosuoja-asetuksen näkökulmasta

Abstract

Tämän tutkielman aiheena on tiedonantovelvollisuus ja henkilötiedot julkisuuslain ja yleisen tietosuoja-asetuksen näkökulmasta. Tutkielman kohteena on julkisuuslaissa säädettävä henkilötietojen luovutusrajoitusta koskeva erityissäännös, jota systematisoidaan ja tulkitaan suhteessa julkisuuslaissa säädettyyn asiakirjajulkisuuteen ja yleisessä tietosuoja-asetuksessa säädettyyn oikeuteen tutustua omiin henkilötietoihin. Tietosuoja-asetuksessa säädettyä oikeutta tutustua omiin henkilötietoihin systematisoidaan ja tulkitaan suhteessa julkisuuslaissa säädettyihin asianosaisen tiedonsaantioikeuteen ja oikeuteen saada itseään koskevia tietoja. Näiden vertailuiden avulla tarkoitus on tunnistaa miten julkisuus ja henkilötietojen suoja on yhteen sovitettu luovutusrajoitusta koskevassa erityissäännöksessä. Tämä tutkielma osoittaa, että henkilötietojen luovutusrajoitusta koskeva erityissäännös on julkisuusperiaatetta toteuttavan julkisuuslain laajasta soveltamisesta poikkeus. Tästä johtuu luovutusrajoitusta koskevan säännöksen suppea tulkinta, mikä mahdollistaa henkilötietojen luovutuksen tilanteissa, joita ei ole sananmukaisesti luovutusrajoitusta koskevassa säännöksessä mainittu. Kysymykset henkilötietojen tiedonsaantioikeuden laajuudesta ja henkilörekisterin käsitteestä voivat edellyttää viranomaiselta oikeudellista tulkintaa. Viranomaisen oikeudellinen tulkinta kohdistuu sen tekemään ennakkovalvontaan ja henkilötietojenluovutusta koskevan päätöksen tekemiseen. Sen jälkeen kun viranomainen on tehnyt päätöksen rajoitetaanko luovutusta vai ei, oikeudelliselle tulkinnalle tai julkisuuden ja henkilötietojen suojan yhteen sovittamiselle ei ole tilaa. Luovutusrajoitusta koskevan säännöksen ulkopuolelle jäävät tietojenluovutustavat toteuttavat julkisuusperiaatetta, mutta voivat tulla suoraan ristiriitaan yleisen tietosuoja-asetuksen kanssa. Yleisen tietosuoja-asetuksen tarkoituksen kanssa ristiriitaisia luovutuksia voi syntyä, jos tietopyynnön esittäjältä ei pyydetä kirjallista tietopyyntöä. Kirjallisen tietopyynnön avulla viranomainen pyrkii osoittamaan, että luovutuksensaajalla on lainmukainen käsittelyperuste ja asiamukaiset suojatoimet henkilötietojen käsittelylle.