Lintujen navigoinnin hermostollinen käsittely ja magneettiaisti

Abstract

Useat lintulajit muuttavat keväisin pesimäpaikoilleen ja palaavat syksyllä takaisin lämpimämmille seuduille talvehtimaan. Muuttomatkat voivat olla tuhansien kilometrien pituisia. Lintujen on pystyttävä navigoimaan säässä kuin säässä. Suurin osa muuttolinnuista muuttaa yöaikaan, joten ne käyttävät suunnistuksessa apunaan tähtikarttaa, sekä magneettiaistia. Päivisin aurinko ja sen valon polarisaatio toimivat suunnanantajina maamerkkien lisäksi. Myös hajuaisti toimii linnuilla apuna navigoidessa. Navigoinnista vastaa aivoissa hippokampus. Lintujen hippokampuksesta on löytynyt paikka-, reitti- ja kuviosoluja, jotka aktivoituvat tietyssä paikassa tai matkalla. Hippokampus toimii navigoinnissa yhdessä myös muiden aivoalueiden kanssa. Talamustumakkeet ja piriforminen aivokuori käsittelevät hajuaistista saatua tietoa ja linnut käyttävät sitä tietoa apuna navigoinnissa. Lintujen etuaivoissa sijaitsevassa harjanteessa käsitellään magneettista, navigointiin liittyvää, tietoa. Harjanteessa sijaitseva solurykelmä N käsittelee erityisesti magneettiaistimuksia. Lintujen magneettiaisti sijaitsee todennäköisesti niiden silmien verkkokalvoilla. Verkkokalvolta löydetyt kryptokromit reagoivat magneettikenttään luoden radikaalipareja ja voivat mahdollisesti lähettää siten tiedon eteenpäin magneettiaistimuksesta. Linnut aistivat magneettikentän voimakkuutta, kallistumista ja napaisuutta. Linnut käyttävät suunnistuksessa apunaan useita eri tiedon lähteitä, mutta magneettiaisti on näistä tärkein. Jos jokin suunnanantajista poikkeaa muista, se voidaan uudelleen kalibroida. Lisää tutkimuksia tarvitaan magneettiaistin ja magnetoreseptorien käytöstä.