Ystäviksi ja veljiksi vapautetut : Kansojen ystävyyden ja veljeyden esiintyminen neuvostoliittolaisissa historian oppikirjojen narratiiveissa vuosina 1951 ja 1963

Abstract

Tutkielma analysoi Neuvostoliiton historian oppikirjojen luomaa historiallista narratiivia neuvostokansoista ja näiden suhteista menneisyyden aikana. Tarkastelussa on kansojen suhteista käytetyt ”kansojen ystävyys” ja ”kansojen veljeys” käsitteet. Käsittelemällä narratiivia sekä näiden käsitteiden olemusta ja luonnetta, tutkielma pyrkii tarkastelemaan millaiset rajat ideologinen kieli antoi tiedon rakentamiselle.

Kommunistisen puolueen hallinnassa olleella historiankirjoituksella ja historianopetuksella oli hyvin vähän tilaa muuttua, tai edes esittää tietynlaisia kysymyksiä menneisyydestä. Ideologisesti hallitun narratiivin analysointi on mielenkiintoinen tutkimusaihe tiedon rakentumisen näkökulmasta. Käyttäen Mariana Imaz-Sheinbaumin kognitiivisiin järjestelyperiaatteisiin perustuvaa tapaa arvioida ja analysoida historiallisia narratiiveja tarkastelen Neuvostoliiton rakentamaa historian kertomusta. Käsitteiden analysointi antaa myös käsitehistoriallisen tavan käsitellä neuvostohistoriaa.

Luomiskertomuksen kaltaista narratiivia luotiin kuvailemalla tapahtumia vapautukseksi ja yhdistymiseksi sekä ilmentämällä ystävyyden ja veljeyden käsitteitä menneisyyden tapahtumissa sekä asiantiloissa. Tämä mytologisoi narratiivia ja käsitteitä. Nämä käsitteet ovat narratiivissa määriteltynä tavalla, joka nostaa Venäjän johtoaseman käsitteelliselle tasolle Neuvostoliiton kansojen suhteissa. Saman aikaisesti kansojen ystävyys ja veljeys esiintyivät käsitteellisinä totuuksina.