Lasten unen ja ruutuajan yhteys taaperoiästä varhaisteini-ikään : Hyvän kasvun avaimet -seurantatutkimus

Abstract

Riittävä uni on tärkeää lasten fyysiselle terveydelle ja kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille, ja siihen vaikuttavat monet ympäristötekijät, kuten perheen vuorokausirytmi, iltarutiinit ja vanhemmuuteen liittyvät käytännöt. Ruutuaika on tunnistettu yhdeksi ulkoiseksi tekijäksi, joka saattaa vaikuttaa lasten uneen, mutta suurin osa aiemmasta näytöstä perustuu poikkileikkaustutkimuksiin. Siksi erityisesti suomalaisiin pitkittäisaineistoihin perustuvaa tutkimusta tarvitaan lisää. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata lasten unen määrän sekä ruutuajan kehitystä eri ikävaiheissa ja analysoida näiden yhteyksiä. Tarkoituksena oli tunnistaa keskeiset ikävaiheet, joissa unen määrässä ja ruutuajassa tapahtuu muutoksia, sekä selvittää, missä määrin ruutuaika kytkeytyy uneen eri kehitysvaiheissa. Aineistona käytettiin Hyvän kasvun avaimet -seurantatutkimusta, johon rekrytoitiin Varsinais- Suomen sairaanhoitopiirin alueelta vuosina 2007–2010 raskaana olevia suomen- ja ruotsinkielisiä naisia ja heidän puolisonsa (n = 1 805 lasta). Tässä tutkimuksessa hyödynnettiin vuosina 2009–2021 kerättyjä kyselyaineistoja. Lasten kokonaisunen määrää arvioitiin kuudessa ikäpisteessä (13 kk, 2, 3, 6, 8 ja 12 v; vastaajamäärät 389–886), ja ruutuaikaa neljässä ikäpisteessä (3, 6, 8 ja 12 v; vastaajamäärät 389–878). Uni- ja ruutuaikatiedot kerättiin vanhempien raportoimina 8 vuoden ikään asti ja lasten itse raportoimina 12 vuoden iässä ja kummastakin muodostettiin päivittäiset keskiarvomuuttujat per ikäpiste. Taustamuuttujina käytettiin sukupuolta sekä perheen tuloja, vanhempien koulutusta ja työtilannetta, jotka kaikki luokiteltiin kaksiluokkaisiksi. Unen ja ruutuajan yhteyksiä analysoitiin lineaarisilla sekamalleilla, joissa huomioitiin toistomittausrakenne. Tulokset osoittivat, että lasten kokonaisunimäärä väheni systemaattisesti 13 kuukauden iästä 12 ikävuoteen, kun taas ruutuaika lisääntyi selvästi 3 vuoden iästä varhaisnuoruuteen. Sukupuolierot unen kestossa olivat pieniä, mutta ruutuajassa pojilla oli keskimäärin enemmän ruutuaikaa erityisesti myöhemmissä ikävaiheissa. Lapset, joilla oli keskimäärin enemmän ruutuaikaa kuin muilla, nukkuivat vähemmän koko seuranta-aikana. Yhteys säilyi myös sen jälkeen, kun taustatekijät oli huomioitu. (β = −0.17, p < 0.001). Ruutuajan vaihtelu lapsen omasta keskiarvosta ei ollut yhteydessä unen määrään (β = −0.01, p < 0.79). Kun ikä otettiin huomioon, yhteys kuitenkin vahvistui: 8- ja 12-vuotiailla keskimääräistä suurempi ruutuaika liittyi lyhyempään uneen (β = −0.24–−0.26, p < 0.05). Tulokset viittaavat siihen, että ruutuajan merkitys unelle ei ole samanlainen kaikissa kehitysvaiheissa, vaan yhteys uneen korostuu erityisesti kouluiässä ja varhaisnuoruudessa. Jatkotutkimuksissa olisi tärkeää tarkastella ruutuajan yhteyttä unen laatuun ja nukahtamisvaikeuksiin sekä selvittää mekanismeja ja mahdollisia välittäviä tekijöitä, kuten ilta- aikainen ruudunkäyttö, perherutiinit ja vanhempien ohjauskäytännöt. Lisäksi tarvitaan interventio- ja vaikuttavuustutkimuksia siitä, millaisin terveydenhuollon ja hoitotyön keinoilla lasten ruutuaikaa voidaan ohjata ja vähentää kehitysvaiheeseen sopivalla tavalla.

Adequate sleep is important for children’s physical health and overall well-being, and it is shaped by a range of environmental factors such as the family’s daily rhythm, bedtime routines, and parenting practices. Screen time has been identified as one external factor that may influence children’s sleep, yet most existing evidence is based on cross-sectional studies. Therefore, more research using longitudinal data, particularly from Finnish populations, is needed. The aim of this study was to describe children’s sleep duration and screen time across different ages and to examine their associations. Specifically, the study sought to identify key developmental stages during which sleep decreases and screen time increases, and to assess to what extent screen time is linked to sleep at different stages of development. The data were drawn from the STEPS-study, which recruited Finnish- and Swedish-speaking pregnant women and their partners in the Hospital District of Southwest Finland between 2007 and 2010 (n = 1,805 children). This study used questionnaire data collected between 2009 and 2021. Total sleep duration was assessed at six time points (13 months; 2, 3, 6, 8, and 12 years; n = 389–886 across time points), and screen time at four time points (3, 6, 8, and 12 years; n = 389–878). Sleep and screen time were parent-reported up to age 8 and self-reported by the children at age 12, and daily average variables were computed for each time point. Covariates included gender as well as family income, parental education, and parental employment status, all dichotomized. Associations between sleep and screen time were examined using linear mixed-effects models that accounted for the repeated-measures structure. The results showed that children’s total sleep duration decreased systematically from 13 months to 12 years of age, whereas screen time increased markedly from age 3 to early adolescence. Gender differences in sleep duration were small, but boys had higher screen time than girls, especially at older ages. Children who had higher average screen time than others slept less throughout the follow-up period, and this association remained after adjustment for covariates (β = −0.17, p < 0.001). Deviations from a child’s own mean screen time were not associated with sleep duration (β = −0.01, p = 0.79). However, when age was considered, the association strengthened: at ages 8 and 12, higher-than-average screen time was associated with shorter sleep (β = −0.24 to −0.26, p < 0.05). These findings suggest that the effect of screen time on sleep varies by developmental stages. The association with sleep appears to be most pronounced during school age and early adolescence. In practice, this supports age-sensitive, family-oriented guidance in which screen time, particularly evening screen use, is considered as part of the assessment and prevention of sleep-related problems. Future research should examine associations between screen time and sleep quality and difficulties initiating sleep and explore potential mechanisms and mediating factors such as evening screen use, family routines, and parental guidance practices.