Köyhyyskulttuuria hyvinvointivaltiossa? : Tutkimus toimeentulotukiasiakkaista ruokajonossa

Abstract

Tämä tutkimus kuvaa köyhyyskulttuuria ja sen piirteitä, sekä niiden ilmenemistä suomalaisten toimeentulotukiasiakkaiden keskuudessa objektiivisesti. Tutkimus perustuu vuonna 2014 Turun toimeentulotukiasiakkailta haastatteluin kerättyyn määrälliseen aineistoon, joka mahdollistaa toimeentulotukiasiakkaiden tarkastelun empiirisesti poikkileikkaushetkellä. Suomessa perusturvan ja toimeentulotuen taso on riittämätön ja toimeentulotukiasiakkuutta pidetään yhtenä köyhyyden mittarina. Tutkituista toimeentulotukiasiakkaista hieman yli puolet on joskus turvautunut ruoka-apuun, jota kansainvälisesti pidetään osana matalan sosiaaliturvan maiden köyhäinhuoltoa. Rikkaammissa länsimaissa ruokaavusta on kutenkin tullut ilmenemismuoto hyvinvointivaltiolliselle köyhyydelle ja huono- osaisuudelle. Suomi on Pohjoismaista ainoa, joka on ollut mukana EU:n ruokapankki-ohjelmassa ja ruoka-avusta leipäjonoineen on tullut huono-osaisimpien suomalaisten arkipäivää. Ruoka- apu ei sovi pohjoismaisen hyvinvointivaltion ideologiaan. Ruokajonon merkitys sosiaalisena tapahtumana ja yhteisen elämäntavan jakaminen tietyssä historiallisessa kontekstissa indikoivat köyhyyskulttuuria. Köyhyyskulttuuri (Lewis 1961) on elämäntapa, joka syntyy selviytymiskeinona köyhyydessä elämiseen. Sen piirteitä ovat köyhyyden pysyvyys, lähipiirin ja asuinalueen muodostuminen muista köyhistä, köyhyyden ja muiden ongelmien ylisukupolvisuus (lapsuuskokemukset), negatiiviset köyhyyskokemukset, toimeentulon vaikeus, työtilanne ja jatkuva avuntarve. Kyse on siis elämäntavan ilmentymisessä ja siinä, miten köyhimmän väestönosan toiminta, arvot, uskomukset ja asenteet eroavat muun väestön elämäntavasta. Tämän tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että Suomessa ainakin keskisuurissa kaupungeissa toimeentulotukiasiakkaiden keskuudessa on löydettävissä köyhyyskulttuuriin viittaavia piirteitä. Köyhyys ei johdu ensisijaisesti köyhien laiskuudesta ja saamattomuudesta, vaan erinäiset epäonniset sattumat ja yhteiskunnalliset järjestelmät ajavat ihmisiä köyhyyteen, josta ulospääsy on hankalaa rakenteellisten tekijöiden takia. Pitkittyessään toimeentulovaikeudet johtavat yhä moniulotteisempiin, kasautuneisiin ongelmiin, heikentävät luottamusta instituutioihin ja kasvattavat riskiä siirtyä köyhyyskulttuurin piiriin. Ratkaisuna viimesijaisen turvan tasoa tulisi korottaa ja näin helpottaa köyhyydestä ulospääsyä, ettei köyhimmästä yhteiskuntamme osasta muodostu uutta köyhyyskulttuurin piirissä elävää alaluokkaa, joka lopulta hyväksyy tilanteensa eikä enää aktiivisesti pyri pois köyhyydestä.