Perustuslain 21 §:n merkitys osana purkumenettelyä hallintoasioissa : Tuomioistuimen menettelyvirheen ja oikeusturvan välinen yhteys

Abstract

Notaarityön tarkoituksena on selvittää, miten perustuslain 21 § vaikuttaa hallintoasioissa arvioon lainvoimaisen päätöksen purkamisesta menettelyvirheen perusteella. Tutkimuksessa pohditaan purkukynnyksen ylittymisen vaatimuksia sekä sitä, mikä oikeusturvan vaatimuksen rooli on osana purkumenettelyä. Tutkimuksen keskiössä on ratkaisu KHO 2025:72, jossa korkein hallinto-oikeus päätyi purkamaan vakuutusoikeuden päätöksen menettelyvirheen perusteella, kun vakuutusoikeus jätti tutkimatta sille toimavallan puolesta kuuluvan ja määräajassa tehdyn valituksen. Kyseinen ratkaisu toimii malliesimerkkinä siitä, miten oikeusturva voi vaarantua tuomioistuimen menettelyssä tehdyn virheen perusteella. Tutkimus on tutkimusmenetelmältään lainopillinen. Työ pohjautuu kotimaiseen oikeuskirjallisuuteen sekä oikeuskäytäntöön, joita työssä systematisoidaan ja tulkitaan osana tehtävää analyysia. Myös hallintoprosessilain esityö on keskeisessä osassa työtä, pohdittaessa lainsäätäjän tahtoa keskeisten lainkohtien tulkinnassa. Tutkimuksen tutkimustuloksena on se, että perustuslain 21 § on keskeisessä asemassa pohdittaessa purkukynnyksen ylittymistä menettelyvirheen perusteella hallintoasioissa. Perustuslain 21 § vaikuttaa osaltaan siihen, että purkukynnys on korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännössä asetettu korkealle, sillä lainvoimaiset päätökset ovat lähtökohtaisesti pysyviä. Toisaalta tulkitsen työssä, että perustuslain 21 § voi toimia myös perusteena purkaa lainvoimainen päätös, sellaisessa tilanteessa, jossa annettu päätös estää muutoksenhakijan oikeusturvan toteutumisen tuomioistuimen menettelyvirheen seurauksena.