Hybridityöntekijöiden fyysinen aktiivisuus

Abstract

Etätyön määrä on lisääntynyt COVID19-pandemia-ajan sekä etätyökäytänteiden kehittymisen vuoksi. Tiedetään, että paikallaanolo on useille kansantaudeille itsenäinen riskitekijä, ja tähän on kohdistettukin toimistotyöskentelyssä useita interventioita, joista paras näyttö lyhyellä aikavälillä on sähköpöydästä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko työpäivän aktiivisuudessa ja paikallaanolossa eroa etäpäivän ja toimistotyöpäivän välillä. Tutkimukseen osallistui 50 hybridityössä olevaa henkilöä (80 % naisia, keski-ikä 42 vuotta). Kyseiset henkilöt tekevät osan viikostaan toimistossa töitä ja osan viikostaan etätöitä. Tutkittavat täyttivät päiväkirjaa, pitivät Fibion SENS -liikesensoria reidessä seitsemän päivän ajan sekä vastasivat lyhyeen verkkokyselyyn. Etätyöpäivän ja toimistotyöpäivän aktiivisuuseroja testattiin lineaarisilla sekamalleilla. Paikallaanolon määrä etätyöpäivinä oli tulosten mukaan 63 minuuttia (95 % luottamusväli [LV] 40,4; 85,5) suurempi kuin toimistotyöpäivänä. Kevyen aktiivisuuden määrä oli etätyöpäivinä yhteensä 49,8 minuuttia (95 % LV −73,6; −25,9) vähäisempää. Reipas ja raskas aktiivisuus oli puolestaan etätyöpäivinä 16,8 minuuttia (95 % LV −23,7; −10,0) vähäisempää kuin toimistotyöpäivänä. Erot korostuivat etenkin työajalla, mutta paikallaanolon ja reippaan aktiivisuuden erot havaittiin myös työpäivän vapaa-ajalla. Tulokset tukevat jo aiemmin tutkittua ilmiötä, jossa etätyöpäivä passivoi ihmisiä. Toimistotyöpaikalla aktivoitumiseen on jo keinoja, mutta jatkossa on tutkittava mahdollisten paikallaanolointerventioiden tehoa etätyöskentelyssä.