Syytteen tarkistaminen uuden seikan perusteella rikosvastuun toteuttamiseksi

Abstract

Poliisilla esitutkinnassa olevien rikosasioiden määrä on kaksinkertaistunut, minkä lisäksi tutkittavien rikosten luonne on muuttunut monimutkaisemmaksi. Poliisi tulee aikanaan siirtämään nämä tutkinnassa olevat rikosasiat syyteharkintaan. Rikosvastuun toteutumiseen vaikuttavia tosiseikkoja saattaa näistä kuormittumiseen liittyvistä syistä ilmetä tulevaisuudessa yhä enemmän vasta siinä vaiheessa, kun syyte on jo nostettu ja syytteen muutoskielto on sen johdosta astunut voimaan. Tutkimuksessa tarkastellaan rikosvastuun toteutumista tällaisessa tilanteessa, jossa syytteen muutoskielto on voimassa, mutta jossa ilmenee jotakin sellaista, jonka huomiotta jääminen aiheuttaisi sen, ettei rikosvastuu täysimääräisesti toteudu. Tutkimuksen tavoitteena on vastata kysymykseen, miten syyttäjä voi edistää rikosvastuun toteutumista käyttämällä oikeuttaan tarkistaa syytettään vetoamalla uuteen seikkaan syytteensä tueksi. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi tutkimuksessa tarkastellaan, mitä tarkoitetaan syytteen tarkistamisella, ja mitä vaikutuksia rikosprosessi- ja prosessioikeudellisilla periaatteilla ja rikosprosessin eri vaiheilla on syytteen tarkistamiseen. Lisäksi tutkimuksessa käsitellään syytteen tarkistamisperusteen luonnetta eli sitä, mitä on pidettävä sellaisena uutena seikkana, johon on mahdollista vedota syytteen tueksi syytteen muutoskiellon tätä estämättä. Tutkimusmenetelmänä tutkimuksessa on oikeusdogmatiikka eli lainoppi, jonka avulla syytteen tarkistamista koskevaa lähdeaineistoa tulkitaan ja systematisoidaan. Keskeisimpänä tutkimuksen lähteenä on ollut syytteen tarkistamista sääntelevä voimassa oleva lainsäädäntö sekä tätä koskeva lainvalmisteluaineisto. Voimassa olevasta lainsäädännöstä on myös tarkasteltu niitä rikosprosessia säänteleviä lainkohtia, jotka vaikuttavat syytteen tarkistamismenettelyyn. Tutkimuksen kohde on tarkentunut oikeuskäytännössä, minkä vuoksi korkeimman oikeuden ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut ovat tutkimuksen merkittävä aineisto. Oikeuskirjallisuuden osalta tutkimuksen lähteinä on käytetty prosessi- ja rikosprosessioikeuden perusteoksia sekä tutkimusartikkeleita, jotka ovat käsitelleet syytteen tarkistamista, syytesidonnaisuutta ja oikeusvoimaa sekä syyttäjän toimintaa käsittelevät artikkelit. Tutkimuksessa havaittiin, että mahdollisuus syytteen tarkistamiseen on laaja, sillä syyttäjä voi tarkistaa syytettään vielä korkeimmassakin oikeudessa edellytysten täyttyessä. Rikosprosessin nykytilan havaittiin kuitenkin voivan aiheuttaa syyteoikeuden vanhentumiseen liittyviä haasteita syytteen tarkistamistilanteissa. Syyttäjä voi jo syyteharkinnassa vaikuttaa siihen, millä todennäköisyydellä syytettä tarvitsee tarkistaa. Ottaen kuitenkin huomioon vallitsevan nykytilan esitutkinnassa syyttäjä ei kuitenkaan voi täysin omalla toiminnallaan minimoida tätä tarvetta. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että uuden seikan sallittavuus perustuu aina tapauskohtaiseen harkintaan, jolle on kuitenkin oikeuskirjallisuudesta sekä oikeuskäytännöstä löydettävissä lähtökohtia. Oikeuskäytännössä sekä uuden seikan luonne että syytteen tarkistamismenettely on tarkentunut.