Shakespearelaiset arkkityypit ja kehittyvät henkilöhahmot M. L. Rion romaanissa If We Were Villains

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee M. L. Rion romaanin If We Were Villains (2017) arkkityyppien pohjalta rakentuvia henkilöhahmoja ja näiden muutoksia kerronnan kehityskulussa. Romaani kertoo William Shakespearen näytelmiin keskittyvän kuvitteellisen teatterikorkeakoulun tapahtumista vuonna 1997, jolloin yksi koulun näyttelijäopiskelijoista kuolee epäilyttävissä olosuhteissa. Tarina keskittyy muiden näyttelijäopiskelijoiden kamppailuun syyllisyyden kanssa, jota he kantavat ystävänsä kuolemasta. Sen keskiössä ovat henkilöhahmojen monimutkaiset platoniset ja romanttiset suhteet sekä ympäristön ja muiden ihmisten vaikutus yksilön moraalisiin valintoihin.

Lähestyn tutkimusaihettani henkilöhahmotutkimuksen kautta. Esittelen teorialuvussa erilaisia tapoja lähestyä henkilöhahmoja, mutta pääasiallisina teorioinani toimivat arkkityyppien tutkimus sekä retorinen kertomusteoria. Nojaan vahvasti James Phelanin laaja-alaiseen tutkimustyöhön koskien retorisen kertomusteorian suhdetta henkilöhahmoihin. Kolmannessa luvussa analysoin henkilöhahmojen rakentumista temaattisten arkkityyppien päälle, joskin tulkitsen hahmoja myös mimeettisesti narratiivin mukana kehittyvinä subjekteina. Nostan esille minäkertojan aseman arkkityyppien muodostumisessa, ja käsittelen myös performatiivisuuteen yllyttävän ympäristön sekä yhteisön vaikutusta hahmojen rakentumiseen. Sivuan samalla lukijan roolia henkilöhahmojen tulkitsemisessa ja arvioimisessa.

Intertekstuaalisuus on tärkeä osa Rion romaania, ja neljännessä luvussa käsittelenkin sen henkilöhahmoja, tapahtumia ja tematiikkaa vertaamalla niitä neljään William Shakespearen näytelmään. Nämä ovat Macbeth (1603–1606), Julius Caesar (n. 1599), Romeo ja Julia (n. 1597) sekä Kuningas Lear (1603–1606). Rion romaanin hahmot näyttelevät romaanin narratiivissa kyseisiä näytelmiä, mutta ne toimivat myös teoksen subteksteinä henkilöhahmojen ja tapahtumien taustalla. Lopuksi analysoin romaanin suhdetta Shakespearen tuotantoon etenkin pastissin käsitteen kautta.

Tutkielmassani esitän, että arkkityypit ovat hyvä lähtökohta henkilöhahmojen rakentumisen tutkimiselle, mutta nykykirjallisuuden henkilöhahmoista ei saa kattavaa kuvaa ainoastaan temaattisen henkilöhahmoteorian avulla. Henkilöhahmojen kehittyminen narratiivin mukana vaatii rinnalleen henkilöhahmojen mimeettistä lukutapaa. Lisäksi argumentoin Rion romaanin olevan Shakespearen näytelmiä yhdistelevä ja imitoiva pastissi, jonka tarkoitus on toimia tribuuttina Shakespearen tuotannon kielenkäytölle ja tematiikalle.