Lektiinien hyödyntäminen munasarjasyövän diagnostiikassa

Abstract

Munasarjasyöpä on yksi naisten kohtalokkaimmista syövistä, koska se diagnosoidaan usein vasta syövän edenneessä vaiheessa. Potilaat hakeutuvat terveydenhuollon piiriin liian myöhään, koska varhaisen vaiheen oireet ovat epämääräisiä, eikä väestötason seulontamenetelmiä ole käytössä. Nykyinen diagnostiikka perustuu ultraäänitutkimukseen sekä CA125- ja HE4-biomarkkereiden pitoisuuksien mittaamiseen. CA125- ja HE4-biomarkkerit eivät ole munasarjasyövälle riittävän spesifisiä väestötason seulontaan, koska niiden pitoisuudet voivat kohota myös hyvänlaatuisissa tiloissa, kuten endometrioosissa.

Syövässä esiintyy systemaattisia muutoksia glykosylaatioissa, joita voidaan tunnistaa lektiinien avulla. Lektiinit ovat proteiineja, jotka sitoutuvat spesifisesti tiettyihin glykaanirakenteisiin. Niiden avulla voidaan tunnistaa pienestä näytemäärästä glykovariantteja, kuten munasarjasyövässä esiintyviä Tn- ja STn-glykovariantteja. Tn on lyhentynyt O-glykaani ja STn on sen sialyloitunut muoto. STn-rakennetta ei esiinny terveessä munasarjaepiteelissä, vaan sitä esiintyy erityisesti munasarjasyövän epiteelisissä histotyypeissä. Lektiinipohjaisissa määrityksissä lektiinin ja kohdeglykaanin välinen sitoutuminen tuottaa mitattavan signaalin, jonka avulla syöpään liittyviä glykovariantteja voidaan tunnistaa ja vertailla. Näiden analysointi voidaan yhdistää nykyisiin diagnostiikkamenetelmiin, mikä voi parantaa määritysten herkkyyttä ja spesifisyyttä erityisesti syövän varhaisessa vaiheessa.

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan lektiinipohjaisia menetelmiä, kuten lektiinimikrosiruja, biosensoreita ja nanopartikkelipohjaisia määrityksiä. Työssä keskitytään siihen, miten lektiinien avulla voidaan tunnistaa poikkeavia glykosylaatiomalleja potilasnäytteistä ja miten nämä lähestymistavat voivat täydentää ja parantaa nykyisiä menetelmiä.