Pariisin uudet ja vanhat mysteerit. Sarjaelokuvan ja fantastiquen matkassa

Abstract

<p>Elokuvahistoriallinen artikkeli käsittelee ranskalaisen 1910-luvun sarjaelokuvan vaikutusta ranskalaiseen elokuvaan. Tekstissä käsitellään sarjaelokuvan lisäksi ranskalaiselle elokuvalle ominaista <em>fantastiquea</em>, joka on keskeinen mutta vaikeasti määriteltävä elementti maan elokuvatuotannossa. Käsittelyssä on myös Pariisin kaupunkitila ja sen muutos, erityisesti 1970-luvun kiivaan purku- ja rakennusvaiheen näkökulmasta. Artikkelin näkökulma on lajihistorian tutkimuksessa, ja siinä esitetään ajatus 1910-luvun sarjaelokuvan määrittämästä sarjafiktion mallista sekä sarjallisuudesta jatkumona, varhaisen sarjaelokuvan nykypäivään ulottuvasta vaikutuksesta ranskalaisessa elokuva- ja sarjakerronnassa.<br><br>Sarjaelokuvat, eli lyhyemmissä jaksoissa esitetyt monituntiset elokuvat, olivat suosittua viihdettä 1900-luvun alussa. Elokuvat olivat valtaosin rikos- tai jännityspainotteisia ja päättyivät usein yllättäviin loppukohtauksiin, jotka pyrkivät koukuttamaan katsojan seuraavaa osaa varten. <em>Fantastique</em> on osa ranskalaista kirjallisuus- ja elokuvaperinnettä ja se on noussut elokuvassa pinnalle eri tavoin vuosikymmenten aikana. <em>Fantastique</em> ilmenee kerronnassa esimerkiksi odottamattomana tai unenomaisena elementtinä.<br><br>Artikkelin keskeinen kysymys koskee varhaisen sarjaelokuvan ja Louis Feuilladen (1873–1925) roolia ranskalaisessa elokuvassa ja erityisesti Georges Franjun (1912–1987) tuotannossa. Artikkelissa avataan tapoja, joilla Feuilladen elokuvat ovat vaikuttaneet sarjafiktion kehitykseen. Tarkastelun kohteena on erityisesti Franjun sarja <em>L’Homme sans visage</em> (1975) suhteessa sarjaelokuvan perintöön ja samaan aikaan osana <em>fantastiquen</em> perinnettä.<br></p>