Kestävyysraportoinnin tulevaisuus : Toteuttaako vapaaehtoisuus sidosryhmien tiedon tarpeet

Abstract

Tutkielmani käsittelee kestävyysraportointia ja tarkoituksena on selvittää, kykeneekö vapaaehtoisuuteen perustuva kestävyysraportointi toteuttamaan sidosryhmien tiedon tarpeet vai tarvitaanko tähän pakottavaa sääntelyä. Vapaaehtoisuutta tutkittaessa käydään läpi useita viitekehyksiä, jotka on kehitetty nimenomaan vapaaehtoisesti raportoiville tahoille ja näiden avuksi. Pakottavan sääntelyn osalta keskitytään pääasiassa Euroopan unionin sääntelyyn kestävyysraportoinnin alalla. Tutkimusmateriaali koostuu pitkälti tieteellisistä artikkeleista, jotka sekä vapaaehtoisuuteen perustuvaa, että säänneltyä kestävyysraportointia. Tutkimusmetodina käytän sääntelyteoriaa. Tarkoitukseni on siis selvittää sääntelyn tarkoituksenmukaisuus eli kuinka tehokkaasti sääntely tai sen puuttuminen saavuttaa tavoitteensa, sekä tarkastella nykytilan toimivuutta ja toimimattomuutta. Tutkimustuloksista käy ilmi, ettei vapaaehtoisuudelle perustuva kestävyysraportointi kykene toteuttamaan sidosryhmien tiedon tarpeita. Tähän on useita eri syitä, mutta merkittävin on se, että sitä varten kehitetyt raportointiviitekehykset ja standardit perustuvat juuri vapaaehtoisuuteen. Tällöin raportoivat tahot kykenevät itse määrittelemään milloin he näitä noudattavat ja milloin eivät. Toiseksi tutkielmassa vastattiin siihen, voidaanko vapaaehtoista raportointia mahdollista kehittää niin pitkälle, että se täyttäisi sidosryhmien tarpeet vai tarvitaanko tavoitteen saavuttamiseksi myös pakottavaa sääntelyä. Etenkin Euroopan unionin työ kestävyysraportoinnin saralla osoittaa, että vapaaehtoista raportointia ei olla kyetty eikä luultavasti kyetä kehittämään niin pitkälle, että sidosryhmien tiedon tarpeet tulisi täytettyä, vaan tähän tarvitaan pakottavaa sääntelyä. Vaikka kestävyysraportoinnin tulisi olla pakollista ja perustua sääntelyyn, vapaaehtoisille viitekehyksille voisi tästä huolimatta olla edelleen tarvetta. Ne voisivat toimia pakollisten raportointivaatimusten ja standardien rinnalla ikään kuin täydentävinä työkaluina. Niiden avulla yritykset voisivat ylittää vähimmäisraportointivaatimukset, jonka säännelty raportointi määrittää, ja saavuttaa korkeamman tason omassa raportoinnissa.