Perinnöttömäksi tekemisen perusteet : Perinnöttömäksi tekemisen perusteiden tulkinta oikeuskirjallisuudessa ja oikeuskäytännössä
Ladataan...
604.96 KB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset1
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Perintökaaren 15 luvun 4 §:n mukaan perittävä voi tehdä lakiosaan oikeutetun perillisensä perinnöttömäksi, jos tämä on tahallisella rikoksella syvästi loukannut perittävää, hänen perimispolvessa olevaa sukulaistaan, ottolastaan tai tämän jälkeläistä tai jos perillinen jatkuvasti viettää kunniatonta tai epäsiveellistä elämää. Lain säännöksen perusteella ei ole yksiselitteistä, millaiset rikokset oikeuttavat perinnöttömäksi tekemiseen tai mikä on sellaista kunniattoman ja epäsiveellisen elämän viettämistä, minkä perusteella perinnöttömäksi tekeminen on mahdollista. Tutkielmassa pyritään selvittämään lainopin keinoin, millainen perillisen käyttäytyminen tai teot voivat synnyttää perinnöttömäksi tekemisen perusteen. Tarkoituksena tutkielmassa on selvittää, miten perusteita on arvioitu viimeaikaisessa oikeuskäytännössä. Lisäksi tutkielmassa on tavoitteena selvittää, onko perinnöttömäksi tekemisen perusteiden arvioinnin osalta olemassa periaatteita, jotka toistuvat oikeuskäytännössä ajasta ja paikasta riippumatta.
Tutkielmassa nostetaan esiin myös perinnöttömäksi tekemisen perusteiden tulkintaan liittyviä ongelmakohtia, joista tärkeimpänä on loukkaavuuden arviointi. Perinnöttömäksi tekemistä koskevissa oikeudenkäynneissä keskiöön nousee aina se, onko teko taikka elämäntapa todellisuudessa loukannut perittävää. Tuomioistuimen käytettävissä olevin keinoin ei ole mahdollista luotettavasti selvittää perittävän suhtautumista perilliseensä. Käytännössä oikeudenkäynneissä arvioidaan sitä, onko perittävän suhtautuminen perilliseensä vaikuttanut siltä, että perittävä on loukkaantunut perillisen toiminnasta.
Tutkielmassa pyritään oikeusvertailun avulla etsimään ratkaisuja perinnöttömäksi tekemistä koskeviin ongelmiin. Vertailumaina tutkielmassa käytetään Saksaa ja Norjaa, joissa kummassakin on 2000-luvun aikana päädytty muuttamaan perinnöttömäksi tekemisen perusteita. Tutkielman johtopäätöksissä esitetään perinnöttömäksi tekemistä koskevan epäselvän säännöstön tilalle paremmin nykyajan tarpeita toteuttavaa sääntelyä, jolta osin tutkielmassa on kyse de lege ferenda -tutkimuksesta. Tärkeimpänä uudistuksena johtopäätöksissä ehdotetaan perinnöttömäksi tekemisen perusteiden yksilöinti- ja perusteluvelvollisuuden lisäämistä lakiin.