KASVATUSKUMPPANUUDEN JATKUMO ESIOPETUKSEN JA PERUSOPETUKSEN OPETUSSUUNNITELMISSA

Abstract

Tutkimuksessa tarkasteltiin esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa sekä Turun paikallisissa suunnitelmissa kuvattua kasvatuskumppanuutta keskittyen esi- ja perusopetuksen nivelvaiheeseen. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää muodostavatko opetussuunnitelmat selkeän jatkumon kasvatuskumppanuuden osalta kuvaamalla opetussuunnitelmien sisältöä, selvittämällä opetussuunnitelmien yhtäläisyyksiä ja eroja sekä kuvaamalla miten huoltajat siirtymävaiheissa huomioidaan. Opetussuunnitelmista nousi esiin kahdeksan teemaa, jotka olivat yhteistyön määrittely, asenteet, oikeudet, velvoitteet, huoltajan tukeminen, kolmiportainen tuki, yhteistyötavat ja siirtymä. Yhteistyötavat oli kaikissa opetussuunnitelmissa selvästi eniten käsitelty teema, joista nousi esiin mm. keskustelu, tiedottaminen, kuuleminen, yhteistyö suunnittelussa ja lapsen kehityksen tukeminen yhdessä huoltajan kanssa. Asenteita, velvollisuuksia ja kolmiportaista tukea opetussuunnitelmissa käsiteltiin yhtenevästi ja niiden osalta opetussuunnitelmat muodostivatkin selkeän jatkumon. Sen sijaan yhteistyön määrittelyä, oikeuksia, huoltajan tukemista ja yhteistyötapoja käsiteltiin perusopetussuunnitelmissa hieman runsaammin ja monipuolisemmin kuin esiopetussuunnitelmissa. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa mainittiin esimerkiksi huoltajilla olevan oikeus päättää lapsen omaisuuden käyttämisestä opetuksessa. Esiopetussuunnitelmissa puolestaan huomioitiin yksityiskohtaisemmin huoltajat lapsen siirtyessä esiopetuksesta perusopetukseen mm. tutustumispäivillä, antamalla tietoa ja keskustelemalla tulevasta koulusta ja toiminnasta. Perusopetussuunnitelmissa huoltajat eivät lapsen siirtymää koskevassa tekstissä ollut niin suuressa roolissa, vaan huomio kiinnittyi enemmän yhteistyön tekemiseen esiopetuksen ja koulun välillä. Tutkimuksessa todettiin yhteistyön kotien kanssa olevan esiopetuksessa hyvin erilaista kuin perusopetuksessa. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa arvioitiin olevan ohjaavaa tekstiä enemmän siksi, että kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta on vähemmän kuin esiopetuksessa. Siirtymää puolestaan arvioitiin käsiteltävän monipuolisemmin esiopetuksen opetussuunnitelmissa siksi, koska esiopetuksessa siirtymä on lapsen tulevaisuutta ja perusopetuksessa puolestaan lapsen menneisyyttä ja erityisesti lasten kohdalla halutaan huomio kiinnittää tulevaan.