Sananvapaus sosiaalisessa mediassa – yksityishenkilön sosiaalisessa mediassa julkaistuun viestiin perustuva vahingonkorvausvastuu

Abstract

Sananvapauden käyttäminen loukkaavalla tavalla sosiaalisessa mediassa on kasvava ja monimuotoistuva ilmiö, josta aiheutuvia vahinkoja on vaikea ennustaa. Tutkielmassa tarkastellaan sosiaalisessa mediassa julkaistuun viestiin perustuvaa yksityishenkilön vahingonkorvausvastuuta yritykselle aiheutuneista puhtaista varallisuusvahingoista. Tutkielman metodi on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen.

Tutkielman tarkoituksena on selvittää voiko yrityksellä olla oikeutta vahingonkorvaukseen sen kärsimistä puhtaista varallisuusvahingoista silloin, kun aiheutunut vahinko on seurausta yksityishenkilön sosiaalisessa mediassa julkaisemasta viestistä. Tutkielmassa tarkastellaan vahingonkorvauslain (412/1974) 5 luvun 1 §:ssä määriteltyjä varallisuusvahinkojen korvauskelpoisuuden perustavia korvausedellytyksiä ja selvitetään, voivatko ne täyttyä tutkimuksen kiinnostuksen kohteena olevassa tilanteessa. Perus- ja ihmisoikeuksilla on korostunut merkitys tutkimusaiheen taustalla, koska viestin julkaiseminen sosiaalisessa mediassa merkitsee sananvapauden käyttämistä. Sananvapauden käyttämisellä voidaan myös vaarantaa muiden perusoikeuksien, kuten kunnian ja omaisuuden suojan toteutuminen.

Yritysten toiminnan arvostelua pidetään yhteiskunnallisesti merkittävänä keskustelunaiheena, jonka yhteydessä sananvapauden suoja on laajimmillaan. Muiden perusoikeuksien suojaamiseksi sananvapauteen voidaan kuitenkin kohdistaa jälkikäteisiä rajoituksia. Sananvapautta voidaan rajoittaa, jos ilmaisu selvästi ylittää sen, mitä voidaan pitää yleisesti hyväksyttävänä. Vahingonkorvauslain 5 luvun 1 pykälän korvausperusteet soveltuvat myös sosiaalisen median kautta aiheutuneisiin puhtaisiin varallisuusvahinkoihin. Korvausvelvollisuuden syntymiseksi vahingon tulee aiheutua joko rangaistavaksi säädetyllä teolla tai vahingon korvaamiselle on oltava erittäin painavat syyt. Yksityishenkilö voi vain harvoissa tapauksissa syyllistyä korvausvastuun perustavaan rangaistavaan tekoon. Sen sijaan erittäin painavat syyt vahingon korvaamiselle voivat olla käsillä, jos yksityishenkilö tahallaan hyvän tavan vastaisesti julkaisee sosiaalisessa mediassa paikkansapitämättömän arvostelun yrityksestä. Vahingonkorvausvastuu on voimassa olevan oikeuden mukaan mahdollinen, mutta melko epätodennäköinen, sillä säännöksen soveltamiseen tunnutaan suhtautuvan pidättyvästi. Uudenlaiset sananvapausliitännäiset vahingonkorvausoikeudelliset ongelmat lisääntyvät nopeasti sosiaalisessa mediassa, ja siitä syystä tulisi harkita etenkin erittäin painavien syiden korvausperusteen uudelleen tulkitsemista vastaamaan nykyaikaisia ja tulevia varallisuusvahinkoihin liittyviä sosiaalisen median ilmiöitä.