Positiivisen pedagogiikan ja lapsen itsetunnon kehityksen yhteys

Abstract

Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on perehtyä positiivisen pedagogiikan ja sen yhteyteen lapsen itsetunnon kehityksessä. Kiinnostus aiheeseen on lähtenyt ajatuksesta, jossa esimerkiksi tehostettua tai erityistä tukea tarvitseva lapsi joutuu valitettavan usein negatiiviseen kierteeseen, jolloin hänen saamansa palaute on usein negatiivissävytteistä. Tarkastelussa tässä kirjallisuuskatsauksessa on itsetunto ja sen määrittely sekä positiivinen pedagogiikka ja siihen liittyen myös positiivinen psykologia. Tutkimuksessa keskitytään erityisesti varhaiskasvatus ikäisten lasten itsetuntoon ja sen vahvistamiseen positiivisen pedagogiikan keinoin. Itsetunnon pohjan rakentuminen alkaa jo varhaisessa lapsuudessa, joten varhaiskasvatuksessa olevat lapset saavat pohjat jo tästä ympäristöstä. Itsetunnon määritelmiä on useita ja tutkielman tarkoituksena ei ole löytää yhtä oikeaa, vaan käsitellä itsetuntoa kattavasti ja monipuolisesti. Lyhyesti määriteltynä itsetunnolla tarkoitetaan ihmisen omaa käsitystä omasta itsestään sekä omista kyvyistään. Itsetuntoon liittyy myös kokemus pystyvyydestä, arvostaan sekä itsensä pitämisestä. Positiivisella pedagogiikalla tarkoitetaan positiiviseen psykologiaan pohjautuvaa menetelmää, jossa keskitytään lapsen osaamiseen ja vahvuuksiin sekä myönteisiin tunteisiin. Positiivisen pedagogiikan opetusmenetelmässä pyritään osallistamaan lapsia ja tukemaan siten heidän kasvua ja kehitystä. Tutkielman tarkoituksena on löytää positiivisen pedagogiikan ja itsetunnon yhteyttä. Itsetunnon kehitykseen liitetään usein onnistumisen kokemukset, joten yhtenä hyvän itsetunnon takana olevista rakennuspalikoista ajatellaan olevan positiivisen palautteen ja vahvistamisen saaminen. Voidaan siis ajatella positiivisella pedagogiikalla eli vahvuusperustaisella opetustyylillä olevan vaikutusta itsetunnon kehityksessä.