Luokanopettajaopiskelijoiden käsitykset ja minäpystyvyyden kokemukset varhennetun englannin opetuksesta

Abstract

Vieraan kielen opetuksen aloitusajankohdasta on käyty keskustelua opettajien, tutkijoiden ja vanhempien keskuudessa jo vuosikymmenien ajan. Vuodesta 2020 lähtien peruskoulun vuosiluokilla 1.–2. varhennettu kieltenopetus on ollut osana opetussuunnitelmaa (Opetushallitus, 2019). Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena oli selvittää luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiä ja minäpystyvyyden kokemuksia varhennetun englannin opetuksesta. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Aineisto koostuu neljän Rauman opettajankoulutuslaitoksen luokanopettajaopiskelijan haastatteluista. Aineisto on analysoitu laadullisen sisällönanalyysin mukaan. Tutkimuksessa saatiin selville, että luokanopettajaopiskelijat suhtautuvat myönteisesti varhennettuun englannin opetukseen ja pitävät sitä tarpeellisena uudistuksena. Luokanopettajaopiskelijat kuitenkin kokevat varhennettuun englannin opetukseen liittyvän haasteita, kuten lasten osaamiserot, opettajan pätevyys sekä koulunaloituksen kuormittavuus. Tutkittavien mukaan varhennetun englannin kielen opettajalla tulisi olla tarvittava osaaminen niin englannin kielessä kuin varhennettuun kieltenopetukseen soveltuvien opetusmenetelmien käytössä. Työtapojen tulisi olla oppilaslähtöisiä, monipuolisia sekä leikillisyyteen pohjautuvia. Luokanopettajaopiskelijoiden minäpystyvyyden kokemukset varhennetun englannin opettajina vaihtelivat. Ne opiskelijat, jotka kokevat englannin kielen taitonsa hyväksi, uskovat myös kykyynsä opettaa varhennettua englantia. Sen sijaan opiskelijat, jotka eivät koe englannin kielen taitonsa olevan tarvittavia, kokevat myös pystyvyytensä varhennetun englannin opettajana heikommaksi. Oman osaamisen lisäksi luokanopettajaopiskelijat kokevat aiempien suoritusten, ulkopuolisen palautteen sekä työyhteisön tuen vaikuttavan pystyvyyden kokemukseen.