Basel IV IRB-pankkien näkökulmasta : Sääntelyn taustat, mahdolliset seuraukset ja tarpeellisuus

Abstract

Tämän tutkielman tavoitteena on analysoida Basel IV -sääntelyuudistuksen taustoja, seurauksia ja tarpeellisuutta IRB-pankkien näkökulmasta. Tutkielmassa on pyritty analysoimaan sääntelyuudistusta kokonaisvaltaisesti. Pankit voivat laskea luottoriskinsä joko standardimenetelmällä tai IRB-menetelmällä. IRB-menetelmä on kehittynyt luottoriskin laskentamenetelmä, minkä avulla pankki pyrkii mittaamaan vastapuolien todellisen luottoriskin mahdollisimman tehokkaasti. Sisäiset mallit on otettu alun perin käyttöön pankkien luottoriskin laskennan riskisensitiivisyyden parantamiseksi. Mallit ovat kuitenkin eronneet toisistaan merkittävästi, minkä vuoksi niiden tuottamien riskipainotettujen erien ja pääomavaateiden vertailtavuus on heikentynyt. Myös sijoittajat ovat menettäneet luottamuksensa pankkien sisäisiin malleihin. Tämän johdosta sisäisten mallien käyttöä riskipainotettujen erien laskennassa halutaan rajoittaa Basel IV -sääntelyuudistuksella, mikä voi nostaa sisäisiä malleja käyttävien pankkien pääomavaateiden määrää tulevaisuudessa. Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa on ollut pankkisääntelyyn liittyvä asymmetrinen informaatio ja moraalikato. Pankkien käyttämien sisäisten luottoriskien laskentamallien perusongelmana on se, että pankki on voinut itse suorittaa Basel II -sääntelyn voimaantulon jälkeen minimipääomavaateen laskennan omilla sisäisillä malleillaan. Oman pääoman tuoton maksimoimiseksi pankin kannattaisi aina minimoida sisäisten mallien tuottama tulos. Sisäisten mallien käyttöön liittyy myös ongelmia agenttiteorian ja haitallisen valikoitumisen näkökulmasta. Metodologialtaan tutkimus on laadullinen ja tutkimusote on toiminta-analyyttinen. Aineisto kerättiin neljän puolistrukturoidun asiantuntijahaastattelun avulla. Haastattelujen ja aiheeseen liittyvän kirjallisuuden perusteella suurimmat puutteet pankkien sisäisissä malleissa liittyvät niiden suuriin poikkeavaisuuksiin ja sisäisten mallien puutteelliseen sääntelyyn. Lisäksi moraalikadon näkökulmasta mallien kehitystyötä on voinut ohjata pääomavaateiden minimointi. Mallien lukuisat puutteet eivät kuitenkaan ole rinnastettavissa pelkästään mallien optimointiin, vaan myös sisäisten mallien monimutkaisuuteen, mikä tekee malleista vaikeasti valvottavia. Sisäisten mallien puutteita on kuitenkin korjattu Euroopassa niille suoritetun sisäisten mallien erityisarvioinnin avulla, minkä johdosta sisäisten mallien tuottamien riskipainojen luotettavuutta on saatu parannettua. Basel IV -sääntelyuudistusta voi pitää tarpeettomana niille IRB-pankeille, jotka ovat osallistuneet sisäisten mallien erityisarviointiin. Sääntelyn mahdollisten vaikutusten arviointi vaatii jatkotutkimuksia.