Alakoulun 5.–6.-luokkalaisten oppilaiden kokemuksia tuntoaistin merkityksestä käsityön oppimisessa

Abstract

Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää alakoulun 5.–6.-luokkalaisten oppilaiden kokemuksia tuntoaistin merkityksestä käsityön oppimisessa. Lisäksi tavoitteena oli lisätä käsityönopettajien tietoisuutta oppilaiden näkemyksistä tuntoaistin merkityksestä opetettaessa eri käsitöiden sisältöjä, tekniikoita, työvälineiden sekä materiaalien käyttöä ja tuntemusta. Tutkimuksen tutkimuskysymyksiin kerättiin vastauksia sähköisellä kyselylomakkeella, joka lähetettiin satunnaisotannalla otettuihin Satakunnan alueen alakouluihin. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu tutkimuksen pääkäsitteistä, jotka ovat oppilaiden kokemukset, tuntoaisti, käsityöosaaminen ja kinesteettinen oppiminen.

Tutkimuksen kohdejoukko koostui satakuntalaisista 5. ja 6. luokan oppilaista. Tutkimuksen aikana tehtyyn kyselyyn vastaaminen oli vapaaehtoista ja siihen vastaamaan pyydetyn lapsen huoltajalle annettiin myös mahdollisuus kieltää lapsensa osallistuminen tutkimukseen. Tämä tutkielma on luonteeltaan laadullinen ja tutkimusaineistoa on tarkasteltu fenomenologista lähestymistapaa hyväksi käyttäen. Fenomenologinen lähestymistapa antoi tutkijoille mahdollisuuden tutkia vastaajien omia kokemuksia, koska fenomenologiassa tutkimuksen kohde kohdistetaan nimenomaan kokemuksen tutkimiseen.

Tutkimustuloksista ja tutkimusaineiston analyysistä ilmeni oppilaiden halu oppia käsitöitä kokeilemalla ja itse käsillä tekemällä sekä tuntoaistin merkitys käsitöiden oppimisessa. Tuloksien perusteella oppilaat kokivat kuitenkin, että heidän saamansa opetus on ollut enimmäkseen opettajajohtoista ja kokeilevaa oppimista on ollut vähemmän. Myös työvälineiden ja työstettävien materiaalien tunnustelu käsityötuotteen suunnittelun apuna nousi tutkimustuloksissa vahvasti esille.