Vastavalmistuneiden luokanopettajien kohtaamat haasteet ja pystyvyyden kokemukset ensimmäisinä työvuosina

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella Turun yliopistosta hiljattain valmistuneiden luokanopettajien subjektiivista kokemusmaailmaa ensimmäisinä työvuosina kohdatuista haasteista ja pystyvyyden kokemuksista yksin ja osana työyhteisöä. Tutkimuksen avulla haluttiin ymmärtää ja tunnistaa niitä haasteita, joita vastavalmistuneet opettajat joutuvat ensimmäisinä työvuosina työelämässä kohtaamaan ja pyrkiä kehittämään niihin erilaisia ratkaisuja sekä ennakoivasti opiskeluaikana että myöhemmin työelämässä. Tutkimus toteutettiin osana Opettajan koulutuksen valinnat – ennakoivaa tulevaisuustyötä (OVET) -hanketta ja sen aineistona käytettiin hankkeen puitteissa kerättyä haastatteluaineistoa (n=6) ja Turun yliopiston rekrytointipalveluiden keräämää sijoittumisseurantakyselyä kahden pystyvyyttä käsittelevän kysymyksen osalta.

Tutkimuksessa havaittiin, että ulkoisista tekijöistä haasteelliseksi osoittautui muun muassa työllistyminen, resurssipula ja yhteistyö kolmansien tahojen kanssa alati muuttuvassa yhteiskunnassa. Opettajan työn sisäisiksi haasteiksi taas nousivat muun muassa erityispedagogiset haasteet, käytöshäiriöt ja työn suuri kuormittavuus. Tutkittavat esittivät erilaisia ratkaisumalleja, joiden avulla työhöntulovaihetta olisi mahdollista tukea sekä opiskeluaikana että työelämässä. Opiskeluaikaisiin tukimuotoihin kuuluivat esimerkiksi käytännön taitojen harjoittelu ja havainnointi, opettajankouluttajien ajantasainen tietotaito ja erityispedagogisen osaamisen lisääminen. Työelämään siirtymisen jälkeen tärkeäksi koettiin mahdollisuus päivittää omaa osaamista osallistumalla täydennyskoulutuksiin.

Pystyvyyskokemusten perusteella sekä vastavalmistuneiden luokanopettajien minäpystyvyys että kouluyhteisöjen kollektiivinen pystyvyys koettiin kaiken kaikkiaan hyviksi. Suurimpia haasteita pystyvyydelle olivat tutkimustulosten perusteella muun muassa oppilaiden motivointi, jokaiselle oppilasryhmälle sopivien toimintatapojen luominen, haastavien oppilaiden osallistaminen ja ristiriitojen ja työrauhaongelmien ratkominen tiiminä. Näidenkin osalta pystyvyys koettiin kuitenkin varsin hyväksi sekä yksilö- että ryhmätasolla. Opettajien pystyvyyden tutkiminen työuran eri vaiheissa on tärkeää, jotta opettajien työssäjaksamista ja osaamista voidaan tukea ja kehittää opettajien todellisten kokemusten kautta. Tämän tutkimuksen tulosten avulla on mahdollista kehittää induktiovaiheen tukea sekä luokanopettajien perus- ja täydennyskoulutusvaihetta vastaamaan paremmin työelämän jatkuvasti muuttuvia tarpeita.