Luokanopettajien toteuttama työajan rajaaminen

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa perehdyttiin luokanopettajien työaikaan, luokanopettajien tietoisesti toteuttamiin työajan rajaamisen toimiin, sekä työajan rajaamiseen työhyvinvoinnin osatekijänä. Opettajan työssä ei ole tarkkaan määriteltyä työaikaa, joten opettajien työajan suunnitteluun, seurantaan ja noudattamiseen on annettava välineitä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa luokanopettajien työhön käyttämää aikaa, sekä luokanopettajien käyttämiä työajan rajaamisen keinoja. Tutkimuksessa määritettiin lisäksi missä ja milloin luokanopettajat tekevät varsinaisen opetustyön ulkopuolisia työtehtäviä. Lisäksi tarkasteltiin työperäisen stressin kokemisen suhdetta työtunteihin ja työajan rajaamisen toimiin.

Tutkimuskysymyksiin haettiin vastauksia kvantitatiivisin ja kvalitatiivisin menetelmin toteutetun kyselytutkimuksen kautta. Lopullinen tutkimusaineisto koostui 146 luokanopettajan Webropol kyselylomakevastauksesta, jotka kerättiin opetusalan Facebook-ryhmistä. Aineiston muodostavat kyselyllä kerätty laadullinen ja määrällinen aineisto. Aineiston analyysi perustuu aineistolähtöiseen sisällönanalyysiin, sekä tilastollisten tunnuslukujen, frekvenssien ja korrelaatioiden tarkasteluun.

Luokanopettajat omasivat keskimäärin 24,8 (SD = 1,6) opetustuntia viikossa ja käyttivät varsinaisen opetustyön ulkopuolisiin työtehtäviin keskimäärin 11,2 (SD = 5,3) tuntia viikossa. Varsinaisen opetustyön ulkopuolisiin työtehtäviin käytetyllä tuntimäärällä ja työperäiseksi oletetulla koetulla stressillä ei ollut lineaarista riippuvuutta. Luokanopettajat tekivät varsinaisen opetustyön ulkopuolisia työtehtäviä niin koulussa (79%, n=115) kuin kotona (58%, n=84), ja tyypillisimmät ajankohdat työlle olivat aamuisin ennen oppituntien alkua (25%, n=37), iltapäivällä oppituntien päätyttyä (55%, n=81), iltaisin (17%, n=25) ja viikonloppuisin (16%, n=23).

Aineistossa ilmenneet työajan rajaamisen keinot on luokiteltu seuraavanlaisiksi pääluokiksi; 1) tavoitettavuuden rajaaminen, 2) töistä vapaiden hetkien määrittäminen, 3) työkuorman määrittäminen tietyille ajankohdille, 4) työtuntien kontrollointi, 5) työkuorman kontrollointi, ja 6) ei toimia työajan rajaamiseksi. Tyypillisimpiä keinoja olivat tavoitettavuuden rajaaminen ja töistä vapaiden hetkien määrittäminen. Pääluokista työtuntien kontrollointi, työkuorman kontrollointi ja ei toimia työajan rajaamiseksi olivat tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä koettuun työperäiseksi oletetun stressin määrään.

Tässä tutkimuksessa luokanopettajien työaika mukailee keskimääräistä palkansaajien normaalin työviikon työaikaa, joka on 36,3 tuntia. Tutkimuksen pohjalta syy luokanopettajien kokemaan työstressiin ei ole työtuntien lukumäärässä, vaan stressiä aiheuttavat tekijät sijaitsevat muualla. Luokanopettajat pääasiassa sijoittavat varsinaisen opetustyön ulkopuoliset työtehtävät opetustuntien välittömään yhteyteen, mutta osa opettajista tekee ilta- ja viikonlopputyötä. Luokanopettajat tekevät moninaisia tietoisia toimia rajatakseen työaikaansa.