"Elinikäisen oppimisen kulttuuri juurrutetaan joka ainoaan kansalaisryhmään" – havaintoja OECD:n vaikutuksista suomalaisessa aikuiskoulutuspolitiikassa

Kansainväliset vaikutteet koulutuspolitiikassa ovat voimistuneeterityisesti 1980-luvulta lähtien kautta koko teollistuneen maailman.Yhtäältä maat ovat aktiivisesti lainanneet toisiltaan koulutuspoliittisiaideoita ja ”hyviä käytäntöjä” (Ball 1998; Phillips2015; Phillips & Ochs 2004; Steiner-Khamsi 2004), ja toisaaltaylikansalliset organisaatiot ovat asiantuntijuuteen vedoten pyrkineetvaikuttamaan eri maiden kansalliseen koulutuspolitiikkaanoman agendansa suuntaisesti (Corbett 2005; Dostal 2004; Kallo2009; Stone 2004). Vaikuttamisen keinot vaihtelevat kovista pehmeisiinja vaikutusmekanismit suorista epäsuoriin. EsimerkiksiTaloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:n ajamienkoulutuspoliittisten ajatusten ja suositusten suoria vaikutuksiavoi olla vaikea jäljittää ja dokumentaation puuttuessa useinmyös mahdotonta todentaa pitävästi. OECD:llä ei ole määräys-valtaa kansalliseen lainsäädäntöön, ja sen toimintaa koulutuspolitiikassaonkin kuvattu pehmeäksi vallankäytöksi, monenlaisiinanalyyseihin, politiikka-arviointeihin ja vertailuihin nojaavaksisuostutteluksi (ks. Bieber & Martens 2011; Grek 2009; Martens& Jakobi 2010). OECD:n vaikutus eri maiden koulutuspolitiikkaantapahtuu paljolti ajattelumallien, järkeilyjen ja käsitteidenomaksumisen kautta. Tiedon ja informaatiotuotannon hallintamahdollistaa vaikuttamisen jäsenmaiden politiikan agendoihinja sitä kautta myös lainsäädännöllisiin uudistuksiin. OECD:n vaikutuksetvoivat olla suorempiakin, kun maiden hallitukset alkavatpanna toimeen esimerkiksi politiikka-arvioinneissa esitettyjäsuosituksia tai ryhtyvät toimenpiteisiin kohentaakseen sijoitustaanmaiden välisissä vertailuissa.