Amphetamine-related presentations at Turku University Hospital during 2004 to 2021 : a patient record study

Abstract

Objective: The aim of this study was to compare the treatment entry and use of drug screens among patients with amphetamine-induced psychosis (AIP) and other types of amphetamine-related presentations. Methods: Data was collected retrospectively from Clinical Data Repository of the University Hospital of Turku using amphetamine-related diagnostical codes. Total of 1053 persons were identified with amphetamine-related presentation between 2004 and 2021. Additionally, we studied drug screen results of those with AIP. Results: 23.4% (n=246/1053) of amphetamine-related presentations were AIP. 76.0% (n=187/246) had AIP as their first amphetamine-related diagnosis. AIP was more common among males (OR=1.45, 95% CI 1.02-2.16), and under 30 years old (OR=4.46, 95% CI 2.31-8.62). Individuals with AIP as their first amphetamine-related diagnosis were prone to present in emergency department (OR=2.59, 95% CI 1.88-3.57), in somatic wards (OR=18.28, 95% CI 9.54-35.05), and at psychiatric outpatient care (OR=4.73, 95% CI 3.33-6.71). Conclusion: For individuals with AIP, first amphetamine-related presentation was likely at emergency department, somatic wards, or psychiatric outpatient care. These units could present a point of contact for targeted intervention.

Amfetamiini vaikuttaa keskushermostoon lisäämällä dopamiinin ja noradrenaliinin synaptista pitoisuutta. Tämä sympatomimeettinen vaikutus aiheuttaa neuropsykiatrisia oireita, kuten vireyden lisääntymistä, hyvää oloa, ahdistusta, unettomuutta ja jopa psykoosia. Jopa 60 % amfetamiinin käyttäjistä on ilmoittanut kokeneensa psykoottisia oireita, jotka vaihtelevat lievistä harhaluuloista hallusinaatioihin ja aggressiiviseen käyttäytymiseen. Amfetamiiniriippuvaiset kuormittavat terveydenhuoltoa, erityisesti päivystystä. Syinä päivystyskäynneille ovat usein traumat ja psykiatriset ongelmat. Tutkimuksessa tarkasteltiin Turun yliopistolliseen keskussairaalaan tulleiden amfetamiinia käyttävien erikoissairaanhoitopalveluiden ja päivystyksen käyttöä sekä demografisia riskitekijöitä. Tutkimusaineisto on peräisin Tyksin tietoaltaasta, josta on seulottu 1053 amfetamiinin käyttäjää vuosilta 2004–2021. Sairaalapalveluiden käyttöä vertailtiin minkä tahansa amfetamiiniin liittyvän diagnoosin saaneiden ja amfetamiinipsykoosin saaneiden välillä ensimmäisellä amfetamiinista johtuvalla hoitokerralla. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin amfetamiinipsykoosiryhmän immunohistokemiallisia huumeseulatuloksia. Yhteensä 246 potilaalla (23.4 %) oli diagnosoitu amfetamiinipsykoosi; näistä 187:llä (76 %) diagnoosi oli myös ensimmäinen amfetamiiniin liittyvä diagnoosi. Amfetamiinipsykoosi oli yleisintä miehillä ja alle 30-vuotiailla. Amfetamiinipsykoosiin sairastuvan ensimmäinen hoitokontakti tapahtui todennäköisimmin päivystyksessä, somatiikan osastolla tai yleispsykiatrian vastaanotolla. Tätä tietoa voidaan hyödyntää näissä palvelupaikoissa lisäämällä valmiutta tunnistaa amfetamiinipsykoosipotilaita. Varhainen interventio voi ehkäistä amfetamiinipsykoosin etenemistä vakavimpiin psykoottisiin häiriöihin.