Antibioottihoidon vaikutus immunologisen syöpälääkehoidon tuloksiin levinneessä melanoomassa

Abstract

Immunologisia syöpälääkkeitä (immuuniaktivaation vapauttajia) käytetään levinneen melanooman hoidossa täsmälääkkeiden ja solunsalpaajien lisäksi. Immuuniaktivaation vapauttajat aktivoivat elimistön immuunijärjestelmän solut hyökkäämään ja tuhoamaan syöpäsoluja. Suoliston bakteerifloora (mikrobiomi) vaikuttaa immuunijärjestelmän toimintaan. Antibioottihoito häiritsee suoliston mikrobiomin tasapainoa ja saattaa siten heikentää immuuniaktivaation vapauttajien vastetta ja syöpäpotilaiden ennustetta. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, immuuniaktivaation vapauttajien vaste oli parempi niillä potilailla, joilla suoliston mikrobiomin diversiteetti oli runsas. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, heikentääkö antibioottihoito immuuniaktivaation vapauttajia (PD-1/L1-vasta-aineita) saaneiden levinnyttä melanoomaa sairastavien potilaiden hoidon vastetta ja potilaiden ennustetta. Lisäksi tutkittiin, onko antibioottihoito itsenäinen hoitotulosta heikentävä riskitekijä. Tutkimusaineisto koostui 228 melanoomapotilaasta, jotka olivat saaneet PD-1/L1-vasta-aineita TYKS:ssä, HUS:ssa TAYS:ssa, KYS:ssä ja Vaasan Keskussairaalassa vuosina 2014 – 2020. Aineisto kerättiin retrospektiivisesti sairaaloiden potilastietojärjestelmistä ja kanta-arkistosta. Potilaista kerättiin kliiniset piirteet, immunologinen lääkehoito, hoitovaste ja antibioottien sekä kortikosteroidien käyttö. Tutkimuksessa analysoitiin tilastollisin menetelmin, onko antibioottihoito yhteydessä huonompaan hoitovasteeseen ja elinaikaan. Tilastollisia analyyseja varten antibioottihoitoryhmäksi määriteltiin ne potilaat, jotka olivat saaneet antibioottihoitoa PD-1/L1- vasta-ainehoidon aloittamisen yhteydessä (3 kk ennen ensimmäistä PD-1/L1-hoitoa – 1 kk ensimmäisen hoidon jälkeen). Tässä tutkimuksessa havaittiin, että antibioottihoitoa saaneilla melanoomapotilailla oli tilastollisesti merkitsevästi huonommat hoitovasteet (antibioottiryhmässä hoitovasteita 39% vs eiantibioottiryhmässä 56%, p=0.027) ja lyhyempi elinaika (antibioottiryhmässä elinajan mediaani 19.2 kk (95 %:n luottamusväli 12.0–26.4 kk) vs ei-antibioottiryhmässä 35.2 kk (22.7–47.7 kk), p=0.039). Melanoomapotilailla havaittiin, että antibioottihoito ei ollut itsenäinen taudin etenemisvapaata elossaoloaikaa ja kokonaiselinaikaa heikentävä riskitekijä, kun monimuuttujaanalyysissä huomioitiin myös muut tunnetut riskitekijät (mm. veren LDH-pitoisuus, melanooman BRAF-mutaatio, taudin levinneisyysaste (M-luokka) ja potilaan suorituskykyluokka). Yhteenvetona voidaan todeta, että immuunijärjestelmän toiminnan säätely on monimutkaista ja immuuniaktivaation vapauttajien vasteeseen vaikuttavat monet potilaan ja syöpäkasvaimen ominaisuudet. Tämän tutkimuksen perusteella antibiootteja saaneet potilaat hyötyivät vähemmän PD-1/L1-vasta-ainehoidoista etenkin silloin, kun immuuniaktivaation vapauttajia oli käytetty myöhemmässä hoitolinjassa, mutta tulosten perusteella ei voitu osoittaa, että antibioottihoito olisi melanoomapotilailla itsenäinen hoidon tuloksia heikentävä riskitekijä.