Isien menetys ja suru vieraannuttamisen seurauksena

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa käsitellään vieraannutettujen isien menetystä ja surua vieraannuttamisen seurauksena, sekä heidän selviytymiskeinojaan menetyksen ja surun käsittelemiseen. Tutkielman aihetta tarkastellaan kahden asetetun tutkimuskysymyksen kautta. Tutkielman tutkimuskysymykset ovat seuraavat: Miten vieraannutetut isät kuvailevat menetystä ja surua vieraannuttamisen seurauksena? Millaisia selviytymiskeinoja vieraannutetuilla isillä on menetyksen ja surun käsittelemiseen? Tämä tutkielma on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, jossa korostuu fenomenologis-hermeneuttinen tutkimusperinne. Tutkielman tutkimusaineisto koostuu yhdestätoista vieraannutetun isän kirjoituksesta. Kirjoitukset on kerätty Webropol-verkkoalustan kautta tätä tutkielmaa varten. Isät lasten asialla ry ja Miessakit ry ovat jakaneet tutkielman tutkimustiedotetta omilla viestintäkanavillaan. Tutkimusaineiston analyysimenetelmänä on käytetty aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Tutkimustulosten mukaan vieraannutetut isät kokevat menettäneensä lapsen vieraannuttamisen seurauksena. Vieraannutetut isät surevat voimakkaasti kontaktin ja henkisen yhteyden heikkenemistä ja katkeamista lapseen sekä yhdessäolon ja yhteisten muistojen menettämistä. Suru on niin syvää, että vieraannutetut isät vertaavat sitä lapsen kuolemaan. Oman surun ohella isät kantavat surua myös lapsen puolesta. Isät kokevat surua ja huolta lapsen hyvinvoinnista sekä vieraannuttamisen mahdollisista pitkäaikaisvaikutuksista lapseen ja hänen tulevaisuuteensa. Lapsen menetyksen lisäksi vieraannutetut isät kokevat menettäneensä luottamuksen yhteiskuntaa kohtaan, mikä muodostuu myös keskeiseksi osaksi isien surua. Luottamusta on horjuttanut isien kokemat epäoikeudenmukaisuuden kokemukset ja vihan tunteet vieraannuttajaa, viranomaisia ja järjestelmää kohtaan, sekä myös vieraannuttamisesta johtuvat taloudelliset menetykset. Tutkimustulokset osoittavat, että vieraannutettujen isien kokemat menetykset ja suru ovat vaikuttaneet merkittävästi isien minäkuvan muutokseen ja hyvinvoinnin heikkenemiseen. Vieraannutettujen isien minäkuvan muutos ja hyvinvoinnin heikkeneminen sisältyvät isyyden menettämisestä, identiteetin muutoksista, emotionaalisesta kuormituksesta ja surun ruumiillistumisesta. Selviytymiskeinojen osalta tulokset osoittavat, että vieraannutetuilla isillä on toiminnallisia, emotionaalisia ja sosiaalisia selviytymiskeinoja. Vieraannutettujen isien toiminnalliset selviytymiskeinot jakaantuvat kognitiivisen käsittelyyn ja arjesta kiinni pitämiseen. Emotionaaliset selviytymiskeinot puolestaan jakaantuvat tunteiden käsittelyyn, hengellisyyteen ja uskonnollisuuteen, sekä toivoon ja siitä kiinni pitämiseen. Sosiaaliset selviytymiskeinot muodostuvat juridisesta avusta, terapiasta ja sosiaalipalveluista. Tutkimustulokset osoittavat vieraannutettujen isien surun olevan voimakasta, pitkittynyttä ja kokonaisvaltaista. Tutkimustuloksista voidaan tulkita vieraannutettujen isien kokemuksissa olevan epäselvän menetyksen ja äänioikeudettoman surun piirteitä. Lisäksi vaikka sosiaalipalvelut ilmenevät joidenkin vieraannutettujen isien selviytymiskeinoissa, heidän kirjoituksissaan korostuvat silti merkittävästi kokemuksia kohtaamattomuudesta sosiaalipalveluissa. Tutkimustuloksien perusteella voidaan todeta, että sosiaalihuollossa tulisi ymmärtää vieraannutettujen isien kokemaa yksilöllistä surua, tukea vieraannutettujen isien selviytymistä edistäviä voimavaroja sekä ylipäätään kehittää vieraannutettujen isien kohtaamista.