Äidin aleksitymian yhteys lapsella esiintyviin autismikirjon piirteisiin
539.4 KB
avoin
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Lataukset958
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää äidin aleksityymisten piirteiden ja lapsen autismikirjon
piirteiden yhteyttä toisiinsa. Aleksitymialla tarkoitetaan persoonallisuuden piirteistöä, jolle tyypillistä
on tunteiden tunnistamisen ja kuvailemisen vaikeus sekä ulkokohtainen ajattelutapa. Sen esiintyvyys
väestössä on noin 10 %. Piirteistöllä on yhteys mielenterveyden häiriöihin ja somaattisiin sairauksiin.
Autismikirjon häiriöt ovat jo varhaislapsuudessa alkavia eri asteisia kehityksellisiä häiriöitä, joissa
vaikeuksia ilmenee sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kommunikaatiossa. Lisäksi tyypillisiä ovat
rajoittuneet mielenkiinnonkohteet ja toistava käyttäytyminen. Autismikirjon häiriöiden esiintyvyys
väestössä on alle 1 %, ja noin puolella autismiin liittyy älyllinen kehitysvamma. Autismikirjolla
olevista noin puolella on aleksitymiaa, minkä arvioidaan osaltaan selittävän autismin yhteydessä
esiintyviä tunteiden ja ilmeiden tunnistamisen ongelmia sekä psyykkisiä oireita. Myös autismikirjon
lasten vanhemmilla on tutkimuksissa havaittu esiintyvän aleksityymisiä piirteitä.
Aleksitymian mittaamiseen käytettiin 20-kohtaista Toronto Alexithymia Scale (TAS-20) -
itsearviointikyselyä. Autismikirjon piirteiden mittaamisessa hyödynnettiin Brief Infant-Toddler Social
and Emotional Assessment (BITSEA) -mittaria, ja siitä muodostettavaa erillistä autismipistemäärää.
Aineistona tutkimuksessa käytettiin FinnBrain-tutkimushankkeessa 12/2011–4/2015 kerättyä aineistoa
Turussa, sen ympäryskunnissa ja Ahvenanmaalla asuvista perheistä. Tutkimuksessa tarkasteltiin
niiden äitien tietoja, joista oli käytettävissä TAS-20-mittaus puolen vuoden kuluttua synnytyksestä ja
BITSEA-mittaus lapsen ollessa 2-vuotias (n=1268). Analyysit vakioitiin äidin masennus- ja
ahdistuneisuusoireilla. Taustamuuttujina huomioitiin äidin ikä, pariteetti, koulutus- ja tulotaso,
raskausviikot synnytyshetkellä sekä lapsen sukupuoli. Keskeisenä tilastollisena menetelmänä
tutkimuksessa käytettiin regressioanalyysiä, jonka avulla arvioitiin TAS-20-pistemäärän
merkitsevyyttä BITSEA-mittarin autismipisteiden itsenäisenä selittäjänä.
Tutkimuksessa havaittiin äidin korkeiden TAS-20-pisteiden olevan yhteydessä lapsen korkeisiin
BITSEA-mittarin autismipisteisiin. Tulokset viittaavat siihen, että äidin aleksityymiset piirteet ovat
yhteydessä lapsen voimakkaampiin autismikirjon piirteisiin. Löydökset tukevat aiempia
tutkimustuloksia aleksitymian suuremmasta esiintyvyydestä autismikirjon lasten vanhemmilla, ja
vahvistavat teoriaa laajemman autismikirjon ilmiasun olemassaolosta. Ilmiön syy-yhteys on kuitenkin
vielä epäselvä, ja tulevaisuudessa tarvitaankin tarkempia pitkittäistutkimuksia asian selvittämiseksi.