Legioonalaistaudin In vitro diagnostiikka

Abstract

Legioonalaistauti on harvinainen sairaus. Siitä huolimatta se aiheuttaa toiseksi eniten vakavia keuhkokuumetapauksia. Taudinaiheuttaja on gramnegatiivinen Legionellasauvabakteeri ja erityisesti L.pneumophilan serotyyppi 1, joka aiheuttaa 90 % kaikista taudin tartunnoista. Legionellaa esiintyy luonnossa makeassa vedessä, mutta vain pieninä pitoisuuksina. Ihmisen luomat keinotekoiset vesijärjestelmät ovat bakteerille otollisia kasvupaikkoja. Tauti leviää bakteerin saastuttamasta vedestä aerosoleina. Taudin luonteen ja vakavuuden takia nopea ja luotettava in vitro -diagnostiikka on elintärkeää potilaiden kannalta. Tutkielmassa keskityttiin erityisesti virtsan antigeenipikatesteihin (UAT), serologiseen testaukseen, polymeraasiketjureaktioon (PCR), silmukkavälitteiseen isotermiseen monistustekniikkaan (LAMP), soluviljelyyn ja massaspektrometriaan. Virtsan antigeenitestit (UAT) suoritetaan kajoamattomalla virtsanäytteellä. Testit ovat tyypiltään immunokromatografisia (ICT), jotka tunnetaan myös nimellä lateraalivirtaustesti (LF). UAT:t käyttävät pääosin monoklonaalisia vasta-aineita, jotka tunnistavat spesifisesti L.pneumophilan serotyyppi 1:den lipopolysakkarideja, jolloin ne ovat pääosin rajoittuneita havaitsemaan ainoastaan serotyyppi 1:stä. Uusimmat UAT testit havaitsevat lipopolysakkaridien lisäksi 50S ribosomaalista L7/L12 proteiinia, jolloin ne kykenevät havaitsemaan loputkin 15:sta L.pneumophilan serotyyppiä. Virtsanantigeenitestit ovat nopeasti suoritettavia ja testitulokset ovatkin havaittavissa jopa 15 minuutissa. PCR ja LAMP tekniikoissa on potentiaalia, mutta ne vaativat lisää tutkimustyötä Nopean ja luotettavan in vitro -diagnostiikan avulla potilaiden hoito voitaisiin aloittaa varhaisessa vaiheessa ja voitaisiin välttää teho-osastolle joutuminen sekä vähentää taudin kuolleisuusastetta.