Tieteellisen realismin ja empirismin implikaatiot Samuel Messickin konstruktiovaliditeetin käsitteelle

Abstract

Konstruktiovaliditeetti on teoreettisesti hyvin keskeinen käsite nykyaikaisessa psykologiassa. Samuel Messickin määritelmää konstruktiovaliditeetista pidetään yleensä standardiesityksenä siitä. Messickin konstruktiovaliditeetin käsitteen ajatellaan yleensä koskevan tutkimustulosten tulkintaa. Messickin teoriaa pidetäänkin pääasiassa episteemisenä ja tästä syystä se on periaatteessa yhteensopiva tieteellisen realismin ja empirismin kanssa. Messickin konstruktiovaliditeetin käsitteen tieteenfilosofinen pohja ei kutenkaan ole mitenkään selvä. Tutkielmassani pyrin soveltamaan konstruktivistista empirismiä, strukturalistista realismia ja entiteetti realismia Messickin konstruktiovaliditeetin tieteenfilosofiseksi pohjaksi. Keskeinen filosofinen kiista mainitsemieni tieteenfilosofisten näkemysten kohdalla on, voidaanko tieteellistä toimintaa ymmärtää ilman vetoamista todella olemassa olevaan ei-havaittavaan todellisuuteen. Empiristit tietenkin ajattelevat, että tieteellinen toiminta on mahdollista ymmärtää ilman vetoamista ei-havaittavaan todellisuuteen ja realistiset ajattelevat, että tämä ei ole mahdollista. Konstruktivistinen empirismi pitää tieteen mittana, sitä kuinka hyvin tieteelliset teoriat ovat isomorfisia havaintojemme kanssa. Niinpä sen näkökulmasta ei-havaittavaan todellisuuteen vetoaminen on turhaa. Strukturalistinen realismi taas ajattelee, että parhaat tieteelliset teoriamme säilyttävät rakenteellisen komponenttinsa tieteellisestä vallankumouksesta toiseen, ja tämä rakenne kuvaa maailman todellista rakennetta. Entiteetti realisti taas liittää todellisuuden kykyymme manipuloida tutkimuksemme kohteita. Jos meillä on kausaalinen yhteys entiteettiin, niin silloin entiteetti on todellinen. Yksikään näistä teorioista ei sovi Messickin konstruktiovaliditeetin määritelmään ongelmitta. Yksi keskeinen ongelma, joka koskee kaikkia tieteenfilosofisia teorioita, on tapa, jolla konstruktioiden ajatellaan syntyvän alun perin konstruktiovaliditeetin teoriassa. Tapaa kutsutaan kiinnittämiseksi ja lyhyesti selitettynä sen mukaan psykologiset konstruktiot syntyvät alun perin arkikäsitystemme pohjalta. Koska meillä on merkittäviä syitä epäillä arkikäsitystemme luotettavuutta, tuottaa tämä ongelman kaikille tieteenfilosofisille teorioille. Tutkielmassani en pysty ratkaisemaan esittämiäni ongelmia, joten se jää lähinnä keskustelunavaukseksi. Konstruktiovaliditeetin teoria ilmiselvästi tarvitsee tieteenfilosofista analyysiä, jota kuitenkin tehdään melko vähän.