Bioaffiniteettimääritysten kiintokantajat ja geneeriset sitojat : Streptavidiinilla pinnoitetun mikrotiitterilevyn sitomisominaisuuksien parantaminen ja laadunvalvontamäärityksen kehittäminen
| dc.contributor.author | Wahlroos, Veikko | |
| dc.contributor.department | fi=Biokemian laitos|en=Department of Biochemistry| | - |
| dc.contributor.faculty | fi=Luonnontieteiden ja tekniikan tiedekunta|en=Faculty of Science and Engineering| | - |
| dc.contributor.studysubject | fi=Molecular Biotechnology and Diagnostics|en=Molecular Biotechnology and Diagnostics| | - |
| dc.date.accessioned | 2018-06-06T10:45:14Z | |
| dc.date.available | 2018-06-06T10:45:14Z | |
| dc.date.issued | 2018-06-06 | |
| dc.description.abstract | Streptavidiini on Streptomyces avidinii-lajin erittämä tetrameerinen proteiini, jota käytetään geneerisenä sitojana in vitro-diagnostisissa kiintokantaja-määrityksissä. Sen sidos biotiiniä (vitamiini H) kohtaan on affiniteetiltaan melkein kovalenttisen sidoksen luokkaa. Tätä ominaisuutta käytetään hyväksi monissa bioaffiniteettimäärityksissä. Verrattuna suoraan passiiviseen kiintokantajapinnoitukseen streptavidiini-biotiini-tekniikassa saavutetaan etuja, kuten pinnoitettava kohdemolekyyli säilyttää natiivin rakenteensa sekä orientoituu oikealla tavalla määrityksen kannalta. Työn tarkoituksena oli parantaa streptavidiinin sitomisominaisuuksia mikrotiitterilevyillä, joita käytetään bioaffiniteettimäärityksissä, sekä parantaa streptavidiinilevyvalmistuksen laadunvalvontamääritystä. In vitro-diagnostiikassa streptavidiini-biotiiniä käytetään kahdenlaisessa lähestymistavassa, kiinnitettynä kiintokantajaan tai signaalin havaitsemisessa sekä amplifioinnissa. Yleisin käytetty kiintokantaja on mikrotiitterilevy. Työn kokeellisessa osassa pinnoitettiin mikrotiitterilevyjä streptavidiinillä käyttäen kahdeksaa erilaista pinnoitusmenetelmää, mm. passiivista-, polymeroitua-, tioloitua- sekä tiolipolymeroitua pinnoitusmenetelmää. Tavoitteena oli löytää sellainen pinta, joka sitoo mahdollisimman paljon biotiinia ja irtoaa mahdollisimman vähän kiintokantajastaan sekä saavuttaa parhaimman dynaamisen alueen diagnostisessa mallimäärityksessä. Työn kokeellisessa osassa käytettiin myös streptavidiinilevyjen valmistuksessa uudenlaista europium-kelaattipitoisuuteen perustuvaa kapasiteettimääritystä aiemmin käytetyn graafisen menetelmän rinnalla. Sitomiskapasiteettia saatiin parannettua noin 20%:lla verrattuna polymeroituun streptavidiiniin ja streptavidiinin irtoamista saatiin vähennettyä noin 60-70% verrattuna passiivisesti pinnoitettuun streptavidiiniin. Laadunvalvontatestin kapasiteettimääritystä saatiin parannettua siten, että tulokset vaihtelivat huomattavasti vähemmän tuotantoerien välillä. | - |
| dc.format.content | abstractOnly | - |
| dc.identifier.olddbid | 161964 | |
| dc.identifier.oldhandle | 10024/145209 | |
| dc.identifier.uri | https://www.utupub.fi/handle/11111/6057 | |
| dc.language.iso | fin | - |
| dc.publisher | fi=Turun yliopisto|en=University of Turku| | - |
| dc.source.identifier | https://www.utupub.fi/handle/10024/145209 | |
| dc.title | Bioaffiniteettimääritysten kiintokantajat ja geneeriset sitojat : Streptavidiinilla pinnoitetun mikrotiitterilevyn sitomisominaisuuksien parantaminen ja laadunvalvontamäärityksen kehittäminen | - |
| dc.type.ontasot | fi=Pro gradu -tutkielma|en=Master's thesis| | - |