Suoratoistokiellot e-urheilijoiden pelaajasopimuksissa : Onko EU:n kilpailulainsäädännöstä johdettavissa suojaa yksittäisen e-urheilijan harrastustoiminnalle?

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan e-urheilijoiden pelaajasopimusten suoratoistokieltoja EU:n kilpailulainsäädännön näkökulmasta. Tutkielma on luonteeltaan ongelmakeskeinen ja lainopillinen. Tutkielman tarkoitus on löytää tulkinta mahdollisuudesta käyttää kilpailulainsäädäntöä oikeussuojakeinona yksittäiselle e-urheilijalle. Kilpailulainsäädäntöön on päädytty, koska sen tulkinta mahdollistaa euroopanlaajuisen ja e-urheilun ekosysteemin huomioonottavan ja sitä kehittävän ratkaisun. Tutkimusaineistona on käytetty pääosin kotimaista ja eurooppalaista oikeuskirjallisuutta sekä Euroopan Unionin oikeuskäytäntöä. E-urheilun liigat euroopassa seuraavat nykyään yhdysvaltalaista franchising-mallia. Urheiluliigan ja siinä pelaavan joukkueen välillä on franchising-sopimus, joka linjaa edellytykset joukkueen pelaamiselle liigassa. Tässä sopimuksessa voidaan linjata myös ehdoista, joilla joukkueen ja yksittäisen pelaajan välinen pelaajasopimus voidaan laatia. Koska näiden ehtojen noudattaminen on edellytys joukkueen osallistumiselle liigassa, on niitä pidettävänä kauppaehtoina.Liigan omistaja voi olla, ja usein e-urheilun markkinalla onkin, pelattavan videopelin tekijä. Tällöin pelintekijä on videopelin e-urheilumarkkinalla määräävässä markkina-asemassa, ja sen käyttämät kauppaehdot voivat tulla tarkasteltaviksi SEUT 102 artiklan tarkoittamana määräävän markkina aseman väärinkäyttönä. Tutkielmassa tarkastellaan suoratoistokieltoja kauppaehtoina Unionin oikeuskäytännön valossa, ja tullaan siihen tulokseen, että pelintekijän suojelee kauppaehdoillaan urheilulle ominaisten hyväksyttävien tarkoitusten ohella myös taloudellisia tavoitteitaan. Näin ollen pelaajasopimusten ehdot tulevat tarkasteltaviksi SEUT 102 artiklan mukaan. Lisäksi tutkielmassa näytetään, että kokonaisarvioituina tällaiset kauppaehdot ovat erityisesti osapuolten valtasuhteet huomioonottaen sellaiset, että niitä olisi pidettävä SEUT 102 artiklan tarkoittamina kohtuuttomina kauppaehtoina, ja näin ollen EU:n kilpailulainsäädännön vastaisina. Lopuksi tutkielmassa todetaan, että vaikka kilpailulainsäädäntö onkin pelintekijän kohtuuttomien kauppaehtojen vastainen, on pelintekijän immateriaalioikeuden suoja kuitenkin sellainen, että se voi kiertää kilpailulainsäädäntöä kieltämällä oman pelinsä suoratoiston. Lisäksi pelaajan asema ja todistustaakka SEUT 102 artiklan soveltamistilanteessa johtaa siihen, ettei pelintekijän haastaminen ole välttämättä mahdollista, eikä seuraavien vuosien aikana ainakaan todennäköistä. E-urheilijoiden oikeusturvan kehittyminen Euroopassa vaatii EU:lta aktiivisia lainsäädäntötoimia sekä e-urheilijoiden järjestäytymistä.