"Huomaisiko kukaan jos lakkaisin olemasta?" : Näkymättömyyden kokemukset koulun arjessa

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää ostrakismin eli näkymättömyyden kokemuksia koulumaailmassa. Tutkimus tarkastelee näkymättömyyteen johtaneita syitä, sen selitysmalleja sekä sitä, millaisia seurauksia se aiheuttaa yksilölle. Tutkimus perustuu professori Niina Junttilan keräämään kyselyaineistoon, jossa kartoitettiin näkymättömyyden kokemuksia: mistä se on saanut alkunsa, miten sitä on selitetty ja mitä siitä on seurannut. Tähän tutkimukseen otettiin mukaan 248 vastaajaa, jotka olivat kokeneet koulukontekstissa näkymättömyyttä. Näiden osallistujien vastaukset analysoitiin aineistolähtöisesti joko teemoittelemalla tai tyypittelemällä.

Ensimmäisessä tutkimuskysymyksessä paneudutaan näkymättömyyteen johtaneisiin syihin, joita olivat kodin ongelmat, heikot sosiaaliset taidot, ystävyyssuhteiden muutokset, heikko itsetunto, poikkeavuus, kiusatuksi tuleminen tai avutta jääminen. Toisessa tutkimuskysymyksessä tarkastellaan attribuutioita, joilla näkymättömyyttä selitettiin. Attribuutiot olivat sekä sisäisiä että ulkoisia. Tämän lisäksi kaikki kokivat näkymättömyyden johtuneen pysyvistä tekijöistä eikä heillä ei ollut useinkaan kontrollia tunnetta. Kolmannessa tutkimuskysymyksessä perehdytään näkymättömyyden aiheuttamiin seurauksiin. Näkymättömyys aiheutti erilaisia tunnereaktioita, mielenterveydenvaikeuksia, fyysistä oireilua sekä vaikutuksia sosiaaliseen vuorovaikutukseen sekä itsetuntoon. Joillekin vastaajista elämä oli edennyt takkuavasti kun taas joidenkin kohdalla kokemuksesta oli tullut voimavara.

Tutkimuksen tuloksista voidaan huomata, miten ostrakismin ehkäisyyn tulisi panostaa, sillä sitä ilmenee koulun arjessa näkymättömänä ja tuntemattomana ilmiönä. Lisäksi sen seuraukset yksilölle ovat merkittävät myöhemmän hyvinvoinnin kannalta. Tietoisuutta ilmiöstä olisi hyvä lisätä, jotta siihen puuttuminen ja ennaltaehkäisy olisi mahdollista.