Yksityinen päätöksentekijä julkisen vallan käyttäjänä : Vakuutusyhtiön lakisääteinen päätös ja yksilön oikeussuoja

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan vakuutusyhtiön tekemän lakisääteisen etuus- tai korvauspäätöksen oikeudellista luonnetta ja yksilön oikeusturvan toteutumista lakisääteisissä vakuutusasioissa. Tarkastelun lähtökohtana on jännite, jossa yksityisoikeudellisessa muodossa toimiva vakuutusyhtiö käyttää laissa säädettyä toimivaltaa ja ratkaisee yksilön oikeusasemaan vaikuttavan asian. Tutkielmassa arvioidaan erityisesti sitä, missä määrin vakuutusyhtiön lakisääteinen päätös rinnastuu hallintopäätökseen ja mitä tästä seuraa hyvän hallinnon ja oikeusturvan vaatimuksille.

Tutkimus on oikeusdogmaattinen. Siinä systematisoidaan voimassa olevaa oikeutta perustuslain, lakisääteisiä vakuutusjärjestelmiä koskevan erityislainsäädännön, Euroopan ihmisoikeussopimuksen sekä hallinto- ja vakuutusoikeudellisen kirjallisuuden perusteella. Tarkastelu kohdistuu erityisesti perustuslain 21 §:n ja 124 §:n merkitykseen tilanteissa, joissa julkista hallintotehtävää hoitaa muu kuin viranomainen.

Tutkielman keskeinen johtopäätös on, että vakuutusyhtiön lakisääteinen päätös ei ole muodollisesti kaikilta osin hallintopäätös, mutta se rinnastuu siihen oikeudellisilta ominaisuuksiltaan. Päätös perustuu lakiin, tehdään yksipuolisesti ja vaikuttaa välittömästi yksilön oikeusasemaan. Oikeusturvan arviointi jää tämän vuoksi liian kapeaksi, jos huomio kohdistuu vasta muutoksenhakuvaiheeseen. Lakisääteisissä vakuutusasioissa hyvän hallinnon vaatimusten, kuten asian huolellisen selvittämisen, päätösten perustelemisen, asiantuntija-arvioiden läpinäkyvyyden ja asianosaisen osallistumismahdollisuuksien, tulisi toteutua vahvemmin jo vakuutusyhtiön ensivaiheen päätöksenteossa. Työn keskeinen havainto on, että nykyjärjestelmässä vakuutusyhtiön oma päätöksentekovaihe tulisi tunnistaa nykyistä selvemmin itsenäiseksi oikeusturvan toteutumisen kohdaksi, jotta muutoksenhaku toimisi ensisijaisesti yksittäisten virheiden korjaamisen eikä päätöksenteon rakenteellisten puutteiden paikkaamisen välineenä.