Määräävä markkina-asema ja essentiaalipatentit: Väärinkäyttö EU:n digitaalisten sisämarkkinoiden integraationäkökulmasta

Abstract

Digitaaliset sisämarkkinat ovat EU:n integraatiokehityksen uusin ilmentymä. Niillä tuotteita ja palveluja voidaan ostaa ja myydä digitaalisia osto- ja myyntikanavia hyödyntäen. Digitaalisten sisämarkkinoiden toteutuminen edellyttää digitaalikanaville valmistettavien laitteiden keskinäistä yhteentoimivuutta. Tämä mahdollistetaan standardoinnilla, jolla määritetään laitteiden yhteentoimivuutta koskevat yhteiset tekniset ominaisuudet. Standardit saattavat kuitenkin sisältää jopa tuhansilla eri essentiaalipatenteilla suojattuja tekniikoita. Digitaalikanavilla käytettävien laitteiden valmistajan tulee saada lisenssi niistä jokaiseen.

Digitaalisten sisämarkkinoiden yhdentymiskehityksen uhaksi saattaa muodostua, mikäli essentiaalipatentin haltija pyrkii menettelyllään hankaloittamaan lisensointia alamarkkinoiden toimintaa haittaavalla tavalla. Erityisesti vertikaalisesti integroituneella patentinhaltijalla saattaa olla kannustin haitata kilpailijoiden toimintaa. Se voi pyrkiä kieltäytymään lisensoinnista tai käyttää sellaista hinnoittelua rojalteissa, joka muodostuu lisenssiä tavoittavalle yritykselle taloudellisesti kannattamattomaksi. Pitkälle viedyssä väärinkäytössä kummatkin tilanteet voivat aiheuttaa kilpailijoiden syrjäytymisen pois markkinoilta. Alamarkkinoiden toiminnan kannalta välttämättömän patentin lisensointiin on siten tietyissä tilanteissa perusteltua puuttua.

Tutkielmassa osoitetaan, että kilpailusääntelyn tulee kyetä vastaamaan kuvattuihin integraatiokehityksen uudentyyppisiin haasteisiin. Digitaalisilla sisämarkkinoilla kilpailuoikeudellinen integraation turvaamistehtävä on ymmärrettävä perinteisten integraation toteuttamistehtävien lisäksi myös standardeilla toteutettavan yhteentoimivuuden turvaamisena. Kilpailusääntely edistää digitaalisten sisämarkkinoiden pääsyportteina toimivien digitaalituotteiden valmistamista yhteentoimivuutta tukevien standardien mukaiseksi. Kilpailusääntelyn ohella integraation toteutumisessa merkittävä rooli on myös lisensointia tukevilla FRAND-ehdoilla. Toisaalta arvioinnissa tulee ottaa huomioon myös patentinhaltijan taloudellinen toimintavapaus ja immateriaalioikeudellinen kielto-oikeus. Pakkolisensointia tai lisenssiehtojen määrittelyä sääntelyn turvin ei tule toteuttaa siten itseisarvona. Sen sijaan harkintaa on toteutettava punnintana, jossa vaikuttavat niin immateriaalioikeudella turvatut oikeudet kuin kilpailuoikeuden päämäärät.