EU-oikeuden vastainen lainvoimainen hallintopäätös ja yksilön oikeussuojakeinot

Abstract

Tutkielma käsittelee yksilön oikeussuojakeinojen tehokkuutta EU-oikeuden vastaisia lainvoimaisia hallintopäätöksiä kohtaan. Yksilöillä on tällaisia päätöksiä vastaan käytettävissään kaksi erillistä oikeussuojakeinoa: lainvoimaiseen päätökseen kohdistuva purkuhakemus ja vahingonkorvauskanne valtiota vastaan. Tutkielmassa tarkastellaan, mitä edellytyksiä EU-oikeus asettaa lainvoimaisten päätösten purkamiselle ja valtion vahingonkorvausvastuulle sekä arvioidaan, miten yksilön oikeusturva on toteutunut kansallisessa lainkäytössä.

EU-oikeus ei lähtökohtaisesti edellytä lainvoimaisten päätösten purkamista, vaikka päätökset oltaisiin todettu EU-oikeuden vastaisiksi. Päätösten purkamisen arviointi tapahtuu siten prosessiautonomian mukaisesti jäsenvaltioiden kansallisten menettelysääntöjen perusteella. Myös suomalaisessa oikeuskäytännössä päätösten purkamista koskevassa kokonaisharkinnassa on korostettu oikeusvarmuuden ja päätösten pysyvyyden merkitystä.

Lainvoimaisten päätösten purkamisen poikkeuksellisuuden vuoksi valtion vahingonkorvausvastuu tehostaa yksilön oikeusturvan toteutumista EU-oikeuden vastaisten lainvoimaisten päätösten kohdalla. Toisaalta suomalaisen oikeuskäytännön valossa voidaan todeta, että vahingonkorvausvelka on usein ehtinyt vanhentua ennen kuin asianosaiset ovat vaatineet vahingonkorvauksia EU-oikeuden vastaisten päätösten aiheuttamien vahinkojen perusteella.

Yksilön oikeussuojakeinot EU-oikeuden vastaisia lainvoimaisia hallintopäätöksiä vastaan muodostavat yksilön oikeusturvan kannalta vaikeaselkoisen kokonaisuuden. Oikeussuojakeinot ovat toisistaan erillisiä, ja niitä käsitellään kansallisessa lainkäytössä eri tuomioistuinlinjoissa erilaisista näkökulmista käsin. Usein asianosaiset jäävät ilman tehokasta oikeussuojaa päätösten EU-oikeuden vastaisuudesta huolimatta.