Digitaalinen resilienssi kriittisen infrastruktuurin yrityksissä: digitaalisuuden merkitys häiriötilanteissa energiasektorilla

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee digitaalista resilienssiä kriittisen infrastruktuurin yrityksissä keskittyen erityisesti energiasektoriin. Tutkielmassa perehdytään digitaaliseen resilienssiin kriittisen infrastruktuurin näkökulmasta eli siihen, miten digitaaliset teknologiat ja tietojärjestelmät auttavat Suomen kriittisen infrastruktuurin kannalta keskeisiä energiasektorin yrityksiä selviytymään erilaisista häiriötilanteista. Tutkielmassa käsitellään myös sitä, minkälaiset tapahtumat voivat aiheuttaa näitä häiriötilanteita. Tutkielman aihe on ajankohtainen, sillä yhteiskunta ja organisaatiot kohtaavat nykypäivänä yhä useammin erilaisia normaalia toimintaa häiritseviä tilanteita ja tapahtumia, joista merkittävimpiä esimerkkejä viime vuosilta ovat koronaviruspandemia sekä Ukrainan sota. Keskeistä on myös se, että digitalisaation seurauksena tietojärjestelmät ja digitaaliset teknologiat ovat yhä suuremmassa roolissa häiriötilanteiden ja kriisien selvittämisessä. Näin on myös kriittisen infrastruktuurin yrityksissä, joiden häiriötön toiminta on yhteiskunnan toimivuuden kannalta ensisijaisen tärkeää. Tutkielman tarkoituksena on selvittää miten nämä kriittisen infrastruktuurin yritykset käyttävät digitaalisuutta avuksi häiriötilanteiden hallitsemissa, ja mitä digitaalisia teknologioita ja tietojärjestelmiä tässä hyödynnetään. Tähän pyritään vastamaan seuraavien tutkimuskysymysten avulla: Mitä digitaalinen resilienssi on? Mistä digitaalinen resilienssi muodostuu kriittisen infrastruktuurin yrityksissä? Aiempi digitaalista resilienssiä käsittelevä kirjallisuus on keskittynyt digitaalisen resilienssin määrittelyyn sekä sen kehittämiseen erityisesti koronaviruspandemiaan liittyen. Kriittisen infrastruktuurin yritysten kontekstissa aiempi tutkimus on vähäistä, eikä kattavaa tutkimusta siitä, miten digitaalinen resilienssi toteutuu, ja mistä se muodostuu kriittisen infrastruktuurin yrityksissä ole. Tutkielma pyrkii osaltaan täyttämään tätä tutkimusaukkoa. Tutkielman teoreettinen viitekehys on muodostettu aikaisemman digitaalista resilienssiä sekä kriittisen infrastruktuurin resilienssiä käsittelevän kirjallisuuden perusteella. Viitekehyksessä digitaalisen resilienssin muodostavat digitaaliset teknologiat ja tietojärjestelmät on jaoteltu resilienssin eri vaiheisiin, joita ovat häiriöiden ennakoiminen ja ennaltaehkäiseminen, häiriöistä selviytyminen ja palautuminen sekä niistä oppiminen ja toiminnan kehittäminen. Tutkielma toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena, jonka aineisto on kerätty haastatteluiden avulla. Haastatteluja pidettiin seitsemän, ja niihin osallistui eri työtehtävissä toimivia henkilöitä vaihtelevilta energiasektorin aloilta, jotka on tutkielmassa jaoteltu sähköön, lämpöön ja kaasuun. Tutkielman empiirisen aineiston analysoiminen toteutettiin temaattisen analyysin avulla. Tutkielman tulosten perusteella digitaalinen resilienssi on monipuolinen ilmiö, joka koostuu kriittisen infrastruktuurin yrityksissä useista eri digitaalisista teknologioista ja tietojärjestelmistä. Häiriötilanteiden ennakoimisessa ja ennaltaehkäisemissä keskeisimpään rooliin nousivat erilaiset valvontajärjestelmät sekä IoT-teknologia. Häiriöistä selviytymisessä ja palautumisessa digitaalisuudella on tärkeä rooli erityisesti tilannekuvan ylläpitämisessä ja päätöksenteon tukemisessa. Häiriötilanteista oppimisen ja toiminnan kehittämisen kannalta digitaalisuuden rooli korostui erityisesti kykynä kerätä ja analysoida suuria määriä dataa, jonka avulla voidaan esimerkiksi pyrkiä ennakoimaan tulevia häiriöitä.