Akkermansia muciniphilan ja Citrobacter rodentiumin vastakkaiset vaikutukset autoimmuunidiabeteksen kehittymiseen NOD-hiirellä
Ladataan...
2.15 MB
suljettu
Julkaisu on tekijänoikeussäännösten alainen. Teosta voi lukea ja tulostaa henkilökohtaista käyttöä varten. Käyttö kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tyypin 1 diabeteksessa haiman Langerhansin saarekkeiden insuliinia tuottavat betasolut
tuhoutuvat autoimmuunireaktiossa, jolloin glukoositasapainon ylläpito estyy. Antigeeniä
esittelevät solut (APC, antigen presenting cells) esittelevät antigeenin oman
immuunipuolustuksen CD4 ja CD8 -positiivisille T-soluille, jotka tunkeutuvat saarekkeisiin,
jolloin niihin kehittyy jatkuva tulehdustila ja betasolut apoptoituvat. Antigeeniä esittelevät
solut etsivät ja ottavat sisäänsä antigeenin mm. suolen Peyerin laikuissa, paksusuolen
imusolmukkeissa (coMLN, colon draining mesenteric lymph nodes) tai haiman
imusolmukkeessa (PaLN, pancreatic lymph node) ja tätä kautta suolen mikrobiomi saattaa
vaikuttaa T-soluvälitteisten autoimmuunireaktioiden syntyyn. Suolen mikrobien
määräsuhteiden muutosten (dysbioosi) uskotaan olevan ratkaiseva vaihe
autoimmuunidiabeteksen kehittymisessä, sillä mikrobiston vaikutuksesta suoliesteen
läpäisevyys voi muuttua yksilölle edulliseen tai haitalliseen suuntaan.
Tässä tutkielmassa autoimmuunidiabetesta tutkittaessa käytettiin NOD-hiirimallia (nonobese diabetic), joka kehittää spontaanisti autoimmuunidiabeteksen haiman betasolujen
tuhoutuessa T-soluvälitteisesti, ja jolla on luonnostaan puutteita antigeeniä esittelevien
solujen ja T-solujen säätelyssä. Tehdyissä tutkimuksissa hiirille annosteltiin suun kautta
Akkermansia muciniphila-bakteeria tuottamaan terveysvaikutuksia, kun taas Citrobacter
rodentiumia käytettiin mallintamaan dysbioosia, bakteereilla käsittelemättömien hiirten
toimiessa kontrollina. Hiiriltä kerätyt kudosnäytteet käsiteltiin histologisin menetelmin ja
analysoitiin mikroskopoimalla.
Tutkimuksessa paksusuolen bakteerien määrissä tai sijainnissa, sekä limakalvon
paksuudessa ei havaittu merkittäviä eroja eri ryhmien välillä, kun taas paksusuolen ja
haiman imusolmukkeiden bakteerimäärät vaihtelivat merkittävästi. Haimaleikkeistä
tehdyissä analyyseissä saarekkeiden valkosoluinfiltraatin (insuliitti) ja
patogeenitunnistuksen indusoimien TLR2:n ja TLR4:n (Toll-like receptor) määräsuhteet
vaihtelivat merkittävästi. Eri ryhmien välillä havaittiin myös eroja haimasaarekkeiden
kemokiinien ja transkriptiofaktoreiden määrissä.