Lastensuojelun ja psykiatrian moniammatillinen yhteistyö kokemusasiantuntijoiden näkökulmasta

Abstract

Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisena lastensuojelun ja psykiatrian yhteistyö näyttäytyy kokemusasiantuntijoiden näkökulmasta, millaisia yhteistyön muotoja he ovat havainneet ja millaisia näkemyksiä heillä on moniammatillista yhteistyötä edistävistä tekijöistä. Lisäksi olen kiinnostunut, kokevatko kokemusasiantuntijat tulleensa osallisiksi osana moniammatillista yhteistyötä. Tutkielma on kvalitatiivinen ja analyysi toteutettiin aineistolähtöisenä sisällönanalyysinä. Aineistona toimii kuusi kokemusasiantuntijan puolistrukturoitua teemahaastattelua. Haastattelut toteutettiin etänä alkuvuodesta 2021. Haastateltavilla tuli olla yhtäaikainen lastensuojelun ja psykiatrian asiakkuus. Haastateltavat olivat täysi-ikäisiä. Analyysi kohdistuu kokemusasiantuntijoiden kokemuksiin moniammatillisesta yhteistyöstä sekä kokemuksiin osallisuudesta. Teoriaosuudessa määritellään moniammatillista yhteistyötä ja lapsen osallisuutta teoreettisesti. Teorialuvut luovat yleistajuisen käsityksen moniammatillisuudesta sekä tukevat analyysin tuloksia lasten osallisuudesta ja moniammatillisesta yhteistyöstä lastensuojelun ja psykiatrian rajapinnalla. Tässä tutkimuksessa kokemukset moniammatillisesta yhteistyöstä olivat hyvin negatiivisia ja yhteistyö eri toimijoiden välillä nähtiin suppeana sekä haasteellisena. Moniammatillinen yhteistyö kuvautui aineistossa sekavana, jäsentymättömänä ja epäsäännöllisenä. Haastateltavat kritisoivat sekä yksittäisiä työntekijöitä että rakenteellisia ongelmia. Haastateltavat tunnistivat moniammatillisen avun tarpeen, mutta eivät kokeneet, että siitä olisi ollut merkittävää apua tai hyötyä. Moniammatillinen yhteistyö nähtiin toteutuvan vain verkostopalaverien muodossa, mutta yhteistyötä ei nähty työmenetelmänä. Tulokset rakentuvat kolmesta teemasta, jotka pyrkivät kuvaamaan moniammatillisen yhteistyön ilmentymistä: moniammatillisen yhteistyön muodot sekä palveluntuottajien roolit, tavoitteet ja yhteistyössä toimiminen sekä palveluketjujen toimivuus. Aineistosta nousu esiin kolme pääteemaa, jotka ilmentävät moniammatillista yhteistyötä edistäviä tekijöitä: lapsen aseman ja osallisuuden huomioiminen, tiiviimmät yhteistyötahot sekä selkeiden tavoitteiden ja päämäärien asettaminen. Kokemusasiantuntijat eivät kokeneet tulleensa osallisiksi osana moniammatillista yhteistyötä. Osallisuuden kokemukset paikantuivat lähinnä kuulluksi tulemisen ympärille. Tutkimukseni perusteella voidaan sanoa, että moniammatillisen yhteistyön edistäminen tarvitsee muutoksia niin esihenkilöiltä, päättäjiltä kuin yksittäisiltä työntekijöiltä. Ennen kaikkea se vaatii lasten ja nuorten osallisuuden huomioimista, sekä kokemusasiantuntijoiden mukaan ottamista kehittämiseen. Tarvitsemme tutkimustuloksia lasten ja nuorten näkökulmasta käsin, jotta palveluita voidaan kehittää asiakaslähtöisempään suuntaan. Asiasanat: Lastensuojelu, psykiatria, moniammatillinen yhteistyö, kokemusasiantuntija, osallisuus