Läpimurrosta umpikujaan – Helsingin sanomien, Suomen Kuvalehden ja Ydin-lehden uutisointi Israelista Israel–Palestiina-konfliktissa vuosina 1993–1995

Abstract

Tämä tutkielma käsittelee sitä, miten Israelista ja sen asemasta Israel–Palestiina-konfliktissa uutisoitiin Helsingin Sanomissa, Suomen Kuvalehdessä sekä Ydin-lehdessä vuosina 1993–1995. Vuonna 1993 solmittiin ensimmäinen Oslon rauhansopimus, jolla yritettiin rakentaa rauhaa Israelin ja palestiinalaisten välille palestiinalaisten kansannousun, intifadan jälkeen. Rauhansopimusta edelsi myös molemminpuolinen tunnustaminen, jota on pidetty merkittävänä saavutuksena. Tutkielman tarkastelujakso päättyy Israelin pääministerin Yitzhak Rabinin murhaan 4. marraskuuta 1995. Tutkimuksessa on tarkoitus selvittää, miten Israelia ja sen asemaa Israel–Palestiina-konfliktissa kuvattiin tällä valikoidulla ajanjaksolla suomalaisissa lehdissä. Tutkielman metodologisina lähtökohtina käytetään diskurssianalyysiä, kriittistä diskurssianalyysiä sekä sisällönanalyysiä. Metodologisiin lähtökohtiin kuuluivat myös historiantutkimukselle olennaiset lähdekritiikki ja kontekstointi. Tutkimuksen kohteena ovat valittuna ajanjaksona valituissa lehtijulkaisuissa ilmestyneet kirjoitukset, uutiset, analyysit, artikkelit ja pääkirjoitukset. Mielipidekirjoitukset sekä lehtikuvat on rajattu tutkielman aineiston ulkopuolelle. Tutkimusajanjaksona uutisoinnin diskurssi muuttui Helsingin Sanomissa rauhanprosessin kutsumisesta historialliseksi eripuraisuuden korostamiseen ja epäuskoon niissä etenemisessä. Suomen Kuvalehti korosti alusta asti rauhansopimuksen vaatimattomuutta ja kansainvälisen yhteisön intressiä neuvotteluihin. Ydin-lehti suhtautui alusta alkaen kriittisesti rauhanprosessiin ja korosti neuvotteluosapuolten epätasa-arvoista asetelmaa. Vähitellen tämä tuli ilmi myös muussa aineistossa. Uutisoinnissa nousivat esiin ääriliikkeiden asema rauhanprosessia piirittävinä tekijöinä, siirtokuntien asema sekä Israelin oikeiston ja äärioikeiston asema rauhanprosessia hidastavina tekijöinä. Uutisoinnissa korostettiin ääri-islamistisen terrorin uhkaa, lisäksi Israelin äärioikeiston ja oikeiston koettiin hidastavan rauhanprosessia, mutta niiden todellinen uhka tuli selville uutisoinnissa pääministeri Rabinin murhan myötä. Myös siirtokunnat ja Israelin siirtokuntapolitiikka esitettiin rauhanprosessia hidastaviksi tekijöiksi, ja niiden kuvataan olevan kiinteästi yhteydessä äärioikeistoon.