Voidaanko aikuiskoulutuksella kompensoida vanhempien koulutusresurssien vajetta? : Aikuiskoulutukseen hakeutumisen vaikuttavat tekijät sekä vanhempien koulutuksen ja kognitiivisten taitojen yhteys aikuisopiskeluun Suomessa

Abstract

Tutkin tässä pro gradu- tutkielmassani aikuiskoulutukseen hakeutumisen tekijöitä sekä aikuiskoulutuksen kompensoivaa mahdollisuutta suhteessa yksilön lapsuuden kodin koulutusresurssien vajeeseen. Koulutuspolun periytymistä on tutkittu laajasti niin kansainvälisesti kuin Suomessakin. Vaikka koulutusjärjestelmät olisivat maksuttomia tai valtion taloudellisesti tukemia, koulutus on yhä osittain perinnöllistä vanhemmilta lapsille. Suomessa aikuiskoulutusta on tutkittu myös eriarvoisuutta poistavana tekijänä, mutta siitä on puuttunut vanhempien koulutustaustan huomiointi.

Tämä tutkimus pyrkii selittämään, mitkä tekijät vaikuttavat aikuiskoulutukseen hakeutumiseen sekä voisiko aikuiskoulutuksella kompensoida lapsuuden perheen koulutuksellisten resurssien vajetta. Kompensointi-ja akkumulaatioteoriat ovat nousseet keskiöön tämän hetkisen suomalaisen koulutuksen periytyvyys- ja eriarvoisuustutkimuksessa. Kompensointi tarkoittaa puuttuvan resurssin korvaa-mista toisella resurssilla ja kompensointia tapahtuu eri muodoissaan. Tutkimuksessa tarkasteltiin aikuiskoulutukseen hakeutumisen syitä sekä kognitiivisten taitojen ja vanhempien koulutuksen välistä yhteisvaikutusta aikuisopiskeluun, käyttäen OECD:n tarjoamaa tutkimusaineistoa Aikuiskyvyistä (PIAAC). Tarkastelu tapahtui tilastollisin menetelmin; käyttäen ristiintaulukointia, kuvailevia tunnuslukuja, lineaarista regressioanalyysia sekä kahden muuttujan yhdysvaikutusten eli interaktioiden vaikutusta selitettävään muuttujaan.

Tuloksissa nähtiin, että yksilöt, joilla ei ollut korkeakoulutusta, olivat hieman todennäköisemmin aikuisopiskelijoita kuin henkilöt, joilla oli jo korkeakoulutus. Tulos ei muuttunut, vaikka yksilön vanhempien koulutus ja kognitiiviset taidot otettiin huomioon. Kognitiiviset taidot oli jaettu kol-meen osaan: luku-ja numerotaito sekä ongelmanratkaisukyky, joista ongelmanratkaisukyvyllä oli vahvin merkitys tuloksiin. Korkeat ongelmanratkaisukyvyn pisteet lisäsivät todennäköisyyttä olla aikuisopiskelija. Tarkasteltaessa ongelmanratkaisukyvyn ja vanhempien koulutuksen välistä yhdysvaikutusta pelkästään korkeakoulussa opiskelevista aikuisopiskelijoista, nähtiin että korkeista ongelmanratkaisutaidoista oli enemmän hyötyä yksilöille, joiden vanhemmat olivat korkeakoulutettuja, riippumatta yksilön omasta aiemmasta ammatista tai muiden kognitiivisten kykyjen vaikutuksesta. Tulokset tukevat käsitystä hyödyn kasaantumisesta niille, joilla sitä jo on ja samalla selittävät koulutuksen perinnöllisyyden monimutkaista prosessia.