Datasäädöksen 41 artiklan mukaisten mallisopimusehtojen liikesalaisuussuoja

Abstract

Tutkielmani tarkoitus on selvittää, millaisen liikesalaisuussuojan Datasäädöksen 41 artiklan mukaiset mallisopimusehdot antavat. Käsittelen mallisopimusehtojen liikesalaisuussuojaa pääosin oikeudellisen tutkimuskirjallisuuden perusteella ja tutkimus on oikeusdogmaattinen. Selvitän mallisopimusehtojen tarjoaman liikesalaisuussuojan tehokkuutta, sekä liikesalaisuussuojan sopivuutta Datasäädöksen alaiseen dataan, eli käytännössä IoT-laitteiden tuottamaan raakadataan ja siihen liittyvään metadataan. Luon lopulta tutkimukseni tulosten perusteella kuvan siitä, miten liikesalaisuuksien asema tulee todennäköisesti Datasäädöksen alaisen datan viitekehyksessä kehittymään. Tutkimuksen keskeiset tulokset ovat, että mallisopimusehtojen liikesalaisuussuoja on vahva ja tarjoaa jopa potentiaalisesti liian tehokkaita keinoja, jotka voivat vaikeuttaa Datasäädöksen mukaista datan jakamista ja; vaikka oikeudellinen diskurssi asiasta on suhtautunut negatiivisesti liikesalaisuussuojan sopivuuteen raakadatan suojakeinona, mielestäni on kiistatonta, että raakadata voi kuulua liikesalaisuussuojan alle. Tutkimukseni perusteella mallisopimusehtojen liikesalaisuussuoja mahdollistaa raakadatan sisältämien liikesalaisuuksien tehokkaan suojelun. Tämä on tarpeellista, sillä tulevaisuuden kehittyvät teknologiat uhkaavat esimerkiksi helpottuvan käänteismallinnuksen kautta liikesalaisuuksien asemaa. Liikesalaisuussuojan täytyy kehittyä ja kaikkein todennäköisimpänä pidän tulevaisuutta, jossa myös käänteismallinnuksen mahdollistavaa dataa voi suojella liikesalaisuussuojan, tai kehittyvän rinnakkaissuojan, perusteella.