BAT-päätelmien sitovuus kansallisessa ympäristölupaharkinnassa erityisesti niihin sisältyvien joustoelementtien näkökulmasta
Tässä tietueessa ei ole tiedostoja, ainoastaan metadata.
Pysyvä osoite
Verkkojulkaisu
DOI
Tiivistelmä
Tutkielmassa tarkastellaan parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) osoittavien BAT-päätelmien sitovuutta kansallisessa ympäristölupaharkinnassa. Teollisuuspäästödirektiivi uudisti kansallista ympäristölupajärjestelmää vakiinnuttamalla BAT-päätelmien aseman direktiivilaitosten BAT-harkinnan ensisijaisena lähteenä. Direktiivin voimaantulon myötä oikeudellisesti sitoviksi tulleet BAT-päätelmät ovat toimialakohtaisesti laadittujen BREF-asiakirjojen osa, jotka kiteyttävät EU:n laajuisesti sen, mitä BAT on kullakin teollisuudenalalla. Tällainen ennalta sitovana määritelty BAT on uusi ilmiö ympäristönsuojelusääntelyssä.
Tutkielmassa selvitetään sitä, miten BAT-päätelmät ovat muuttaneet kansallista BAT-harkintaa ja millaisia joustoelementtejä niihin liittyy. Tarkastelu keskittyy sääntelyn nykytilan arviointiin ja etenkin direktiivilaitoksen lupaharkintaa koskevaan ympäristönsuojelulain (YSL) 7 lukuun. Tutkielmassa pyritään tunnistamaan se tulkinnallinen liikkumavara, jonka BAT-päätelmät jättävät viranomaiselle. Samalla perustellaan väitettä, jonka mukaan BAT-päätelmät eivät ole sisällöllisesti yhtenäisiä, vaan ne sisältävät sekä avointa että suljettua aineistoa. Tämän vuoksi BAT-päätelmien sitovuuden aste vaihtelee.
Lähestymistapa tutkimusaiheeseen on lainopillinen. Tarkoituksena on teollisuuspäästödirektiivin ja YSL:n säännösten jäsentäminen ja sisällön selvittäminen. Tutkielmassa sijoitetaan BAT-päätelmät kansalliseen kontekstiin ja tarkastellaan niitä lainsoveltamisen näkökulmasta. Tutkimusaiheen tarkastelussa on pyritty hyödyntämään tutkielman ensisijaisen lähdeaineiston muodostavan lainsäädännön ja lainvalmisteluaineiston lisäksi BAT-päätelmien soveltamista koskevia ohjeluontoisia asiakirjoja, raportteja sekä kansallisen lupaviranomaisen päätöksiä.
Tutkielman johtopäätöksenä esitetään, että BAT-järjestelmän uudistukset ovat merkinneet paitsi BAT-käsitteen merkityssisällön muutosta myös sitä koskevan sääntelyn monimutkaistumista. Direktiivilaitosten BAT-harkinnassa on tapahtunut siirtymä olosuhdeperusteisesta arvioinnista suoraan normiohjaukseen. Osa BAT-päätelmistä on luonteeltaan tavoitteellisia, kun taas osa sisältää yksilöityjä määräyksiä. Niihin sisältyvää vaatimustasoa voidaan lieventää tulkinnan avulla sekä BAT-poikkeamilla.