Sanattomat tunteet: Itku avainmuistona 1920−1930-luvun lapsuuden kipeisiin köyhyyskokemuksiin

dc.contributor.authorSyväniemi, Maria
dc.contributor.organizationfi=arkeologia ja Suomen historia|en=Archaeology and Finnish History|
dc.contributor.organization-code1.2.246.10.2458963.20.40438443836
dc.converis.publication-id477846497
dc.converis.urlhttps://research.utu.fi/converis/portal/Publication/477846497
dc.date.accessioned2025-08-27T23:26:03Z
dc.date.available2025-08-27T23:26:03Z
dc.description.abstract<p>Vuosisadan alussa agraarista Suomea koetteli kaksi suurta kriisiä: vuoden 1918 sisällissota ja sitä seurannut nälänhätä sekä 1930-luvun lama. Haastavat ajat ja yleinen niukkuus pakottivat monet perheet antamaan lapsensa elätettäviksi toiseen perheeseen. Köyhyys ja sijoituslapsuus on aiheuttanut kipeitä kokemuksia ja tunnemuistoja, joista puhuminen on ollut vaikeaa vielä vuosikymmeniä myöhemmin. Tässä artikkelissa pohdin, kuinka tutkija voi tavoittaa sanattomia tunteita kirjoitetusta muistitietoaineistosta. Tutkimuskysymykseni on, mitä lapsuuden muistot itkemisestä voivat kertoa sijoituslasten köyhyyden kokemuksista?</p><p>Artikkelin tutkimusaineisto on koottu vuonna 1985 järjestetystä kilpakeruukyselystä Sosiaalihuollon perinnekeruu (SKS). Teoreettisena viitekehyksenä on kokemushistoriallisesti virittynyt muistitietotutkimus sekä tunteiden historia. Mikrohistorian johtolankametodia sekä lähilukua soveltaen tutkin, miten itkumuistot avaavat lapsilähtöisen näkökulman sijoituslasten arkeen ja köyhyyden pitkäaikaisiin vaikutuksiin. Itkumuistojen perusteella sijoituslapsuuden kipeitä kokemuksia olivat eron hetki vanhemmista, nälkä, kiusaaminen, yksinäisyys ja väkivalta. Toisaalta muistot valottavat myös lasten sosiaalisia verkostoja ja sitä, miten yksikin välittävä aikuinen tai rakkaudellinen teko saattoi auttaa lasta selviytymään.</p><p>Itku avainmuistona auttaa hahmottamaan aineistosta tunnemuistot, joita muistelijan on ollut vaikea muuten sanallistaa. Itku näyttäytyy muistelukirjoituksissa viestinä, kommunikaation keinona ja selviytymisstrategiana. Usein kyyneleet olivat lapsen viimeinen keino kertoa hädästä, surusta tai kiintymyksestä. Itku itsessään toi lapselle fyysistä helpotusta, mutta pakotti myös ympärillä olevat ihmiset toimintaan. Kirjoitetussa aineistossa itku on myös retorinen valinta, sillä se osoittaa muistojen kipeyden ja merkityksellisyyden ilman, että muistelijan tarvitsee uppoutua syvemmälle tunteisiinsa.</p>
dc.identifier.eissn1456-3010
dc.identifier.olddbid203958
dc.identifier.oldhandle10024/186985
dc.identifier.urihttps://www.utupub.fi/handle/11111/51631
dc.identifier.urlhttps://doi.org/10.30666/elore.147048
dc.identifier.urnURN:NBN:fi-fe2025082790291
dc.okm.affiliatedauthorSyväniemi, Maria
dc.okm.discipline615 History and archaeologyen_GB
dc.okm.discipline615 Historia ja arkeologiafi_FI
dc.okm.internationalcopublicationnot an international co-publication
dc.okm.internationalityDomestic publication
dc.okm.typeA1 ScientificArticle
dc.publisher.countryFinlanden_GB
dc.publisher.countrySuomifi_FI
dc.publisher.country-codeFI
dc.relation.doi10.30666/elore.147048
dc.relation.ispartofjournalElore
dc.relation.issue2
dc.relation.volume31
dc.source.identifierhttps://www.utupub.fi/handle/10024/186985
dc.titleSanattomat tunteet: Itku avainmuistona 1920−1930-luvun lapsuuden kipeisiin köyhyyskokemuksiin
dc.year.issued2024

Tiedostot

Näytetään 1 - 1 / 1
Ladataan...
Name:
147048-Artikkelin teksti-374414-1-10-20241222.pdf
Size:
1.2 MB
Format:
Adobe Portable Document Format